Mikkelin Kenkävero
En muista koskaan aikaisemmin käyneeni Kenkäverossa, mutta monelle savolaiselle se lienee "etelänreissuilta" tuttu. Tilaisuus nopealle käynnille tuli eteen tosiaan Asuntomessujen yhteydessä, ja totesin paikan ihan mukavaksi esimerkiksi pidemmän tauon viettoon kesälomareissulla.
Kenkävero on lyhykäisyydessään vanha pappila, joka nykyisin toimii ravintolana ja jonka pihapiiristä löytyy mm. paikallisia käsitöitä myyviä liikkeitä, Joulupukin piilopirtti (josta kirjoitin jo joulublogissani) sekä katras maatilan eläimiä. Itse jouduimme heti kättelyssä ostamaan parkkikiekon mieheni hajamielisyyden takia: pihassa oli tietysti kiekkopaikat, ja kehotukseni ottaa uuteen autoon parkkikiekko olivat kaikuneet kuuroille korville. Onneksi heti ensimmäisenä osuin liikkeeseen, jossa valikoimat heti oven vieressä olivat kutakuinkin nämä:
Kiekko siis kainaloon ja siitä oikealle paikalleen autoon, ja eikun menomestoille. Samaisessa kaupassa olisi ollut tarjolla mm. Ebba Masalinin opetustauluista jäljennettyjä julisteita, jotka jäivät hieman kutkuttelemaan mieltä. Sateinen keli ja messuille meno lyhensivät kiertelyaikaamme, mutta kaikista pisin tovi viivähti lampaita rapsutellessa.
Tungin vanhana pupuhöperönä sormeni myös kanien häkkiin, eivätkä leppoisat luppakorvat pistäneet sitä lainkaan pahaksi. Alueella oli näiden elikoiden lisäksi myös ainakin kanoja. Käsitöihin emme perehtyneet sen enempää, mutta ainakin lankakauppaa, valohimmelinäyttely, kalannahkatuotteita sekä monenmoista ruokatavaraa oli tarjolla. Koska olen henkisesti noin 13-vuotias, niin eläimet ja Pukin piilopirtti olivat kuitenkin ne siisteimmät jutut.
Puutarhanystäville Kenkäverossa on huisin upeita kukkapenkkejä, jotka sateisellakin säällä loistivat miljoonassa värissä. Kuten sanottua, sade, eli perennojen tutkiskelu jäi seuraavaan kertaan. Muutenkin alueella oli vaikka mitä kivaa pientä nähtävää, ja pihapiiriinkin oli panostettu kiitettävällä innolla. Koko perheelle siis jotain.
Kenkävero on lyhykäisyydessään vanha pappila, joka nykyisin toimii ravintolana ja jonka pihapiiristä löytyy mm. paikallisia käsitöitä myyviä liikkeitä, Joulupukin piilopirtti (josta kirjoitin jo joulublogissani) sekä katras maatilan eläimiä. Itse jouduimme heti kättelyssä ostamaan parkkikiekon mieheni hajamielisyyden takia: pihassa oli tietysti kiekkopaikat, ja kehotukseni ottaa uuteen autoon parkkikiekko olivat kaikuneet kuuroille korville. Onneksi heti ensimmäisenä osuin liikkeeseen, jossa valikoimat heti oven vieressä olivat kutakuinkin nämä:
Kiekko siis kainaloon ja siitä oikealle paikalleen autoon, ja eikun menomestoille. Samaisessa kaupassa olisi ollut tarjolla mm. Ebba Masalinin opetustauluista jäljennettyjä julisteita, jotka jäivät hieman kutkuttelemaan mieltä. Sateinen keli ja messuille meno lyhensivät kiertelyaikaamme, mutta kaikista pisin tovi viivähti lampaita rapsutellessa.
Tungin vanhana pupuhöperönä sormeni myös kanien häkkiin, eivätkä leppoisat luppakorvat pistäneet sitä lainkaan pahaksi. Alueella oli näiden elikoiden lisäksi myös ainakin kanoja. Käsitöihin emme perehtyneet sen enempää, mutta ainakin lankakauppaa, valohimmelinäyttely, kalannahkatuotteita sekä monenmoista ruokatavaraa oli tarjolla. Koska olen henkisesti noin 13-vuotias, niin eläimet ja Pukin piilopirtti olivat kuitenkin ne siisteimmät jutut.
 |
| Tässä piilopirtti vielä ulkoa. |
Kommentit
Lähetä kommentti