perjantai 28. heinäkuuta 2017

Mikkelin Kenkävero

En muista koskaan aikaisemmin käyneeni Kenkäverossa, mutta monelle savolaiselle se lienee "etelänreissuilta" tuttu. Tilaisuus nopealle käynnille tuli eteen tosiaan Asuntomessujen yhteydessä, ja totesin paikan ihan mukavaksi esimerkiksi pidemmän tauon viettoon kesälomareissulla.


Kenkävero on lyhykäisyydessään vanha pappila, joka nykyisin toimii ravintolana ja jonka pihapiiristä löytyy mm. paikallisia käsitöitä myyviä liikkeitä, Joulupukin piilopirtti (josta kirjoitin jo joulublogissani) sekä katras maatilan eläimiä. Itse jouduimme heti kättelyssä ostamaan parkkikiekon mieheni hajamielisyyden takia: pihassa oli tietysti kiekkopaikat, ja kehotukseni ottaa uuteen autoon parkkikiekko olivat kaikuneet kuuroille korville. Onneksi heti ensimmäisenä osuin liikkeeseen, jossa valikoimat heti oven vieressä olivat kutakuinkin nämä:


Kiekko siis kainaloon ja siitä oikealle paikalleen autoon, ja eikun menomestoille. Samaisessa kaupassa olisi ollut tarjolla mm. Ebba Masalinin opetustauluista jäljennettyjä julisteita, jotka jäivät hieman kutkuttelemaan mieltä. Sateinen keli ja messuille meno lyhensivät kiertelyaikaamme, mutta kaikista pisin tovi viivähti lampaita rapsutellessa.



Tungin vanhana pupuhöperönä sormeni myös kanien häkkiin, eivätkä leppoisat luppakorvat pistäneet sitä lainkaan pahaksi. Alueella oli näiden elikoiden lisäksi myös ainakin kanoja. Käsitöihin emme perehtyneet sen enempää, mutta ainakin lankakauppaa, valohimmelinäyttely, kalannahkatuotteita sekä monenmoista ruokatavaraa oli tarjolla. Koska olen henkisesti noin 13-vuotias, niin eläimet ja Pukin piilopirtti olivat kuitenkin ne siisteimmät jutut.

Tässä piilopirtti vielä ulkoa.
Puutarhanystäville Kenkäverossa on huisin upeita kukkapenkkejä, jotka sateisellakin säällä loistivat miljoonassa värissä. Kuten sanottua, sade, eli perennojen tutkiskelu jäi seuraavaan kertaan. Muutenkin alueella oli vaikka mitä kivaa pientä nähtävää, ja pihapiiriinkin oli panostettu kiitettävällä innolla. Koko perheelle siis jotain.





sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Asuntomessut Mikkelissä

Koska Asuntomessut pyörivät Mikkelissä vielä muutaman viikon ajan, ajattelin jakaa hieman omia huomioitani sekä vinkkejäni tapahtumassa vielä vieraileville. Olen käynyt itse asuntomessuilla vain kerran aikaisemmin, ja siitäkin on jo niin kauan aikaa, että muistikuvat ovat erittäin hatarat.

Mikkelin Asuntomessuille omalla autolla saapuville on tarjolla maksullista parkkia, jonka jälkeen alueelle on vielä bussikuljetus. Koimme helpoimmaksi parkkeerata Kenkäveron pihaan (paikasta toisessa postauksessa), josta alueelle käveli reilun 2km. Lähemmäksikin olisi auton saanut parkkiin, joten melkein suosittelen ajamaan vielä lähemmäs kyttäämään parkkipaikkoja. Alueelta pois pääsee ilmaisella shuttle-bussilla, joka pysähtyy keskustan lisäksi puiston ja Kenkäveron kohdalla. Kenkäverosta sen verran, että siellä on 3h parkkipaikka. Viikonloppuna meiltä jäi osalti tämän takia näkemättä iso osa messutaloista, mutta toisaalta enempää emme olisi jaksaneetkaan kiertää. Talojen sisukset alkoivat nopeasti muistuttaa liikaa toisiaan. Otinkin kuvia lähinnä yksityiskohdista, jotka olivat mielestäni kivoja.

Taas yksi tumma sauna

Tuo välitilan hyllymäinen taso oli hyvä idea

Ulkonäkö ei ollut sitten yhtään meidän makuumme...
Messualuehan on todella hienolla seudulla aivan Saimaan rannalla, ja monista taloista oli valtavan upeat näkymät järvelle. Pidin alueesta muutenkin, kunttapohja ja metsäisyys tekivät siitä pientaloalueeksi viihtyisän. Kun pihojen kasvit vielä pari vuotta kasvavat ja maisemoivat aluetta entisestään, voin kuvitella alueen vetovoiman. Messualue oli järjestetty niin, että ensin kuljettiin pitkän katetun hallin läpi, jossa oli esillepanijoita mm. sohvafirmoista sun muusta. Sitten kiemurreltiin läpi taloalueen, jonka päätteeksi oli vielä esittelijöitä paljuista, saunoista ja lämmitysjärjestelmistä.




Olimme messuilla ihan ns. "tosimielessä", sillä alamme lähiaikoina todennäköisesti rakennuttamaan omaa taloa. Älvsbytalo on ainakin alustava valintamme, joten odotimme etenkin sen näkemistä. Näimmekin heidän lisävalintojaan ja pintaratkaisujaan nyt ihan livenä, joten kannatti ehdottomasti tutkia talo. Yleisesti talojen sisukset olivat väritykseltään ja pinnoiltaa turhan samanlaisia: tummat saunat ja kylppärit ja jotenkin persoonattomat ja värittömät valinnat yleisesti. Paljon muka ihastusta herättänyt, näyttävä Wave oli ratkaisuiltaan monessa kohtaa todella hieno, mutta ulkoa talo ei makuuni istunut sitten yhtään. Muutenkin siitä tuli lähinnä edustustilan fiilis, ei mikään kotoisan tuntuinen meininki. Samaa mietin useamman talon kohdalla. Älvsbyssä sen sijaan oli selkeästi mietitty käytännöllisyyttä ja sitä, että täällä ihan oikeasti asuu perhe jossain vaiheessa.

Wave. Not impressed.

Isoja ikkunapintoja oli paljon, maisemien takia ymmärrettävästi.
 Tässä hieman kuvia siitä, miltä siellä Älvsbytalossa sitten oikein näytti. Nuo korkeat koristeikkunat olivat iloinen yllätys, mielestäni ne toimivat kivasti tuoden lisää valoa sisälle.







Kaikkiaan olen tyytyväinen, että kävimme messuilla. Mikäli emme olisi tällä hetkellä talonrakennuspuuhissa, niin en olisi saanut messuista paljoakaan irti juuri tyyliini sopimattomien sisustustyylien takia. Ei-rakentavat ja -remontoivathan lähtevät Asuntomessuille lähinnä katselemaan sisustusideoita sekä näkemään uusinta uutta, mutta meitä tämänhetkinen mustavalkoisuus ja niukkuus ei kyllä kiinnosta yhtään. Saimme irti ideapuolella todella voimakkaasti yleistyneen liukuoven käytön omassa talossamme sekä joitain ikkunoiden sijoittamiseen liittyviä seikkoja.




torstai 2. maaliskuuta 2017

Yalan kansallispuisto

Eräs suurimmista, ellei jopa suurin, tavoitteemme Sri Lankan reissulle oli nähdä elefantteja. Näimmekö niitä? Sen pidemmittä puheitta kuvatodistetta:


Matkustimme siis Yalan kansallispuistoon nähdäksemme norsuja niiden luonnollisessa ympäristössä. Sri Lankassa on useita eri kansallispuistoja, joiden safareilla erinäisiä elukoita on mahdollista ja jopa hyvin todennäköistä nähdä. Yala oli ainoa, jossa olisi mahdollista nähdä leopardeja, joten menimme sinne. Harmiksemme kisut pysyivät kuitenkin kaukana, ja niiden todennäköiseksi mainostettu näkeminen taisi olla melkoista liioittelua.

Eri matkatoimistot järjestävät matkoja Yalaan. Kuljetus sinne Unawatunalta privaattiautolla ja paikanpäällä privaattisafariauto kuskilla ja oppaalla kustansivat meiltä seitsemisenkymppiä per pää. Opas oli selkeästi harjaantunut bongaamaan eläimiä puskista, ja osoitteli meille milloin mitäkin liskoa tai lintua. Harmiksemme hänen englantinsa oli melko vaikeatajuista, eikä hän ymmärtänyt esimerkiksi jotain tekemääni lisäkysymystä lainkaan. Kuvaustaukoja olisi saanut aina niin halutessaan, ja pääsimme todella lähelle eläimiä. Kamerassani ei siis tosiaankaan ole mikään huippupitkä zoom, vaan nämä ovat melko lailla realistisen tuntuisia katseluetäisyyksiä. Näimme mm. tosiaan lauman tyttönorsuja, helkkaristi puhveleita, liskoja, krokotiileja, apinoita, villisikoja, mangusteja sun muuta. Reissu vei päivän, mutta oli kyllä kannattava. Suosittelen jokaista Sri Lankaan suuntaavaa käymään jossain kansallispuistossa katsomassa upeaa luontoa ja eläimiä.


Liikenneruuhka kansallispuiston ulkopuolella.

"Varokaa norsuja".



Tsunami ei ollut säästänyt myöskään kansallispuistoa. Muutamia kymmeniä puistossa olleita ihmisiä oli kuollut, ja safarin taukopaikalla merenrannassa oli heille omistettu muistomerkki. Olisi tehnyt mieli jäädä sinne rannalle makoilemaan, mutta safari jatkui kuitenkin. Yalassa oli ihan tajuttoman makeaa kun pysähdyimme auton kanssa, kuski sammutti moottorin ja istuimme vain kuuntelemassa luonnon ääniä. Juuri tätä hiljaisuutta kaipaan hyvin usein.


Sri Lankan kohde-esittelyissä Unawatuna ja Kalutara

Sukellan tässä siis hieman syvemmin siihen, mitä taannoisen Sri Lankan reissumme majoituskohteet olivat syöneet sisäänsä. Heti kärkeen todettakoon, että Unawatuna nousi meillä lemppariksi heti. Jos olet valkkaamassa kohdetta Sri Lankassa, ota Unawatuna ja lopeta lukeminen tähän. Simple as that.

Unawatuna

Sijaitsee Sri Lankan länsirannikolla Colombosta etelään, noin kolmen tunnin ajomatkan päässä lentokentältä. Tämä tekee Unawatunasta hyvän vaihtoehdon kohteeksi, mikäli ei tee mieli kökkiä tuntikausia liikenteessä vielä helvetillisten pitkien lentojen päälle. Kartalta katsottuna moni asia löytyy läheltä: teeviljelmät, Gallen kaupunki, Yalan kansallispuisto, Mirissa...Mikäli ei vietä maassa viikkokausia, on Unawatuna hyvä keskipiste monessa eri paikassa vierailuille. Tästä syystä se valikoitui meillä kohteeksi. Kaupungissa on selkeät turistialueet, joissa on ulkomaalaisille tarkoitettuja matkamuisto-ja käsityömyymälöitä sekä runsaasti ravintoloita. Oma hotellimme Flower Garden (jota myös suosittelen) sijaitsi Wella Devala Road -tien varressa, joka oli sijaintinsa puolesta erinomainen. Kadun varsi oli täynnä palveluita, ja matkalla rannalle oli aina jotain katseltavaa. Palveluita ei todellakaan tarvinnut lähteä hakemaan kaukaa, ja söimme päivittäin muualla kuin hotellissa (vaikka sieltäkin olisi ruokaa saanut). Tuo seutukunta on oikein mainio, mikäli haluaa viettää rentoa lomaa, mutta kuitenkin palveluiden äärellä ja rauhallisella sijainnilla.




Tietenkin suuri osa turistipaikoista sijaitsee Unawatunallakin rannalla. Söimme yhdessä varsinaisessa biitsiravintolassa, sillä niiden hinnat olivat yleisesti paikalliseen tasoon nähden melko korkeita. Tietenkin rannalla on oma tunnelmansa, josta voikin maksaa vähän enemmän.

Toki Unawatunalla on myös paikallista elämää, ja hieman turistialueen ulkopuolelle mennessä myös ravintoloiden hinnat laskevat. Tosin emme kokeneet ns. paikallisten paikoissa asioimista kovin suureksi kulttuurisesti rikastuttavaksi toiminnaksi, sillä kauppojen valikoimat turistialueiden toispuol olivat vähän mitä sattuu. Muovikrääsää muovikrääsän perään, ja ravintoloissa suppeammat valikoimat. Curryynkin tosiaan kyllästyy aika nopeasti. Lähdimme vain yhtenä aamuna pois rantakadultamme aamupalan ja ruokakaupan toivossa. Kannattaa muuten huomioida, että Sri Lankassa ja Unawatunalla voi olla hieman hankalaa löytää mitään meikäläisiä Alepoita ja K-kauppoja, löysimme vain pari ruokakauppaa eri kaupungeista reissumme aikana. Silloin kyllä hamstrasimmekin ruokaa senkin edestä. Moni ostaa ruokatuotteensa pienistä kojuista, ja luultavasti kotitaloudet tuottavat myös itse ruokaansa. Jäimme arvelemaan kotitaloustuotannon määrää, mutta ainakin näimme ihan julkisella juna-asemalla paikallisen miehen keräävän muovipussiin jonkun pensaan kukkia, joista ymmärtääkseni tehdään kotipolttoista viinaa.





Unawatuna ei ole sellainen ärsyttävä turistirysä mihin Kanarialla matkanneet ovat tottuneet. Toki turisteja on paljon, mutta he ovat enemmän reppureissaajia, hippejä ja ties mitä elämäntapataiteilijoita. Melko harmittomia tyyppejä siis. Kohde ei ole myöskään mitään superbailukohde, ja ainakin oma melko syrjäinen hotellimme oli todella rauhallinen. Majoituksen hintataso tosin oli korkeampi kuin Kalutaralla, tosin saimme rahoille kyllä lähes samassa suhteessa lisää vastinetta. Yleisesti ottaen vallitseva ilmapiiri oli turvallinen ja raukea. Myös ranta on todella hyvä, siellä on runsaasti palveluita ja kiertelevät kauppiaat eivät tuputa. Ranta syvenee melko nopeasti ja merivesi on suhteellisen kirkasta. Suosittelen.

Kalutara

 Jostain syystä olimme ajatuksissamme nostaneet alunperin Kalutaran ihanammaksi kohteeksi kuin Unawatunan. Näin ei siis kuitenkaan ollut. Unawatunalla päivät kierrelleenä Kalutaralla huomasimme nopeasti, että oli kaikista kivointa vain löhötä hotellin uima-altaalla tekemättä mitään. Paikka tuntui turistien kannalta vielä keskeneräiseltä, sillä ulkomaalaisille suunnatut palvelut olivat todella vähissä. Ei sillä, etteivät paikallisetkin kelpaisi, mutta muovikrääsäkaupat, currya myyvät ravintolat, vilkkaasti liikennöity pääkatu ihmisvilinöineen ja jatkuva tuijotuksen kohteena oleminen eivät juuri jaksaneet houkutella. Ranta oli kuvissa oikea unelmabiitsi, mutta todellisuudessa merenkäynti oli liian kovaa uimiseen. Kävimme yhtenä päivänä makaamassa rannalla, mutta silloinkin ihan puhtaasti meitä tuijottamaan tullut paikallinen mies alkoi ahdistaa. Toisin kuin Unawatunalla, Kalutarassa ranta ei ollut keskittymä millekään muulle kuin halvoille majapaikoille. Tosin muita turisteja emme nähneet kuin ihan satunnaisesti, etenkin kun olimme hotellimme ainoat vieraat! Majoituimme Karl Holiday Bungalowiin, jonka omistajapari oli tullut Norjasta vierailemaan ja sulkenut varausmahdollisuuden meidän varauksemme jälkeen. Meillä oli siis oman huoneemme lisäksi käytössä koko bungalow, ja hotellin työntekijät toivat meille joka aamu ruuan henkilökohtaisesti pöytään kun ilmaannuimme puutarhaan. Se oli varsinaista luksusta. Muuten hotellin saamat ylistävät arviot tuntuivat melko omituisilta, ihan kiva paikka ja aivan rannan vieressä, mutta heti hotellin ulkopuolella ei sitten ollut minkäänlaisia palveluita saatavilla.





Kalutarassa hyvää on sen sijainti. Autolla ja junalla matkustaa Colomboon noin puolitoista tuntia, lentoasemalle hieman kauemmin. Paikassa vain ei ole mitään erityistä nähtävää, ainoastaan kilpikonnafarmia meille suositeltiin useammasta suusta. Sinnekin olisi ollut jonkinmoinen matka silti. En oikein näe hyvää syytä matkustaa Kalutaraan, kun miellyttävämpiäkin paikkoja on saatavilla. Ennakko-oletuksemme olivat aivan erilaiset kuin todellisuus, joten tuskin asennoitumisemme vaikutti mielipiteemme muodostumiseen näin voimakkaasti. Täällä tosin söimme halvimman curryateriamme Sri Lankalla, annos kahdelle ja iso vesipullo noin kaksi euroa. Tämä paikallisten pienestä kojusta take away -muodossa osoitellen ja elehtien, kun tiskin toisella puolella ei osattu englantia eivätkä ruokalistat olleet englanniksi.



tiistai 21. helmikuuta 2017

Sri Lankan yhteenveto plussineen ja miinuksineen

Sri Lankan reissu on nyt purkissa, palasimme siskoni kanssa Suomeen toissapäivänä eli sunnuntaina. Olipahan reissu, tähänastisen elämäni pisin ja kauimmaksi suuntautuva! Maa on ollut lapsesta asti yksi reissuhaaveistani, mutta en ole nyt aivan varma, täyttyivätkö kaikki odotukseni. Tässä hieman yleisiä plussia ja miinuksia Sri Lankaan matkustuksesta:

+ todella halpa hintataso. Huoneen guesthousesta saa halvimmillaan kympillä. Nämä ovat siis vaatimattomia huoneita ilman ilmastointia. Me valitsimme kuitenkin vähän laatua, eli ilmastoinnin, sijainnin ja uima-altaan. Unawatuna oli majoituksellisesti kalliimpi, kun taas Kalutarassa saimme kahdelle ilmastoidun huoneen aamupalalla, uima-altaalla ja meren välittömällä läheisyydellä viidelle päivälle kaupunkiveroineen aavistuksen päälle kahteensataan euroon. Ulkona syö halvimmillaan noin eurolla, mutta tässäkään emme menneet halvimmilla vaihtoehdoilla vaan maksoimme suosiolla pari euroa enemmän paikoissa, joissa menun ja palvelun sai englanniksi ja paikka oli viihtyisä. Käsityöt olivat Unawatunalla halpoja, shortsit olisi saanut noin kolmeen euroon ja ostin topin about neljällä eurolla. Vaatteiden teettäminen on kuulema myös halpaa. Tuktukilla pääsee lyhyet matkat ihan eurolla-kahdella, ja reilun tunnin junamatka kustansi meiltä parisenkymmentä senttiä per nuppi.

Parin euron aamupala.

+ sää. Sri Lankassa on talvikaudella reilua kolmeakymmentä astetta. Yölläkään asteet eivät laske niin alas, että pitkähihaista vaatetusta tarvitsee pakata mukaan. Myös merivesi on ihanan lämmintä. Meidän reissumme aikana satoi kuitenkin hieman parina päivänä, eikä sää viilennyt sateen vaikutuksesta lainkaan. Kuumaa ja kosteaa.




+ lukuisat kohteet ja nähtävyydet. Halusimme itse helpon loman läheltä Colomboa ja lentokenttää, joten jäimme suosiolla länsirannikolle. Sielläkin kohteita olisi ollut valita asti, ja googlailun jälkeen rajasimme oleilumme Unawatunalle ja Kalutaralle. Näistä Unawatunaa suosittelisin lämpimämmin kuin Kalutaraa, mutta siitä omassa postauksessaan. Lisäksi luonto Unescon kohteineen, lähekkäin sijaitsevat kaupungit, surffaaminen, eläimet sun muut vetävät takuulla monenlaista sakkia Sri Lankaan. Jokaiselle riittää varmasti nähtävää runsaasti. Itse halusimme ottaa reissun lomailun kannalta, joten muutama kiinnostava pidemmän matkan päässä oleva kohde jäi näkemättä. Luonto tulee läsnä myös ihan perus turistikohteissa, sillä kaikkialla on vehreää ja paljon kasvillisuutta. Näimme kummassakin hotellissa apinoita ihan vain altailla makoillessamme, lisäksi puhveleita näkee pelloilla teiden varsilla.

Kärsimyskukka.

Luonto tuli myös sisälle: lisko huoneessamme.

Teeplantaasi, tästä lisää myöhemmin.

Yalan kansallispuisto, tästäkin tulossa oma postaus.

+ suhteellinen hyvinvointi. Emme nähneet reissullamme kuin muutaman kerjäläisen, eivätkä he olleet läheskään yhtä säälittäviä kuin esimerkiksi Kairon vastaavat. Kulkukoiratkin vaikuttivat keskimäärin melko hyvinvoivilta. Sinänsä Sri Lanka vaikuttaa hyvinvoivemmalta kuin mitä olen kuullut vaikkapa Intiasta, jossa köyhyys kuulema iskee päälle voimalla. Myöskään ihan ruokottomiin slummeihin emme törmänneet, vaikka matkasimme kuitenkin lännessä suht paljon.



- hyttyset. Olisi ollut ihanaa olla pimeällä ulkona kuuntelemassa sirkkojen siritystä, mutta hyttyset iskivät salakavalasti kinttuihin kiinni.Vietimme siis illat joko huoneeseen lukittuna nauttimaan ilmastoinnista tai kävellen ulkona. Monissa hotelleissa on hyttysverkot sänkyjen ympärillä, meilläkin toisessa hotellissa oli.

- tuijottaminen. Kalutaralla kyllästyimme olemaan nähtävyyksiä ja kuulemaan kommentteja sekä englanniksi että paikallisella kielellä. Oma tukkani oli reissun aikana turkoosi, joten "nice hair" -huuteluja tuli kahta kauheammin. Lisäksi kahdestaan liikkuvat nuoret länkkärinaiset joutuvat varmasti pahemmin silmätikuiksi kuin muut. Suosittelisin tästä syystä matkakohteeksi ainakin naisille hieman isompia turistikohteita kuin Kalutara, ellei jatkuvasta tuijottamisesta nauti.



- matkustusaika. Voin kertoa, että liikennevälineissä nukkumista mahdottomana pitävälle 19h matkat suuntaansa olivat pikkuisen rapsakoita. Tähän vielä päälle lentoasemalle ja lentoasemalta matkustus. Edelleen väsyttää, vaikka tulin kotiin sunnuntaina. Etenkin Mumbaissa koneen vaihtaminen oli paska kokemus, jota en toivo kenellekään. Harvoin joutuu yhtä huonosti organisoidulle kentälle, jossa asiakaspalvelu on niin karseaa. Toisaalta aikaero Suomeen on vain 3,5h, joten valtavaa jet lagia ei saa aikaiseksi.

+/- ruoka. Mikäli tykkää tulisesta ja pohjaa muutenkin ruokavalionsa kanaan ja riisiin, on Sri Lanka unelmakohde. Odotin innolla uutta ruokakulttuuria, ja söinkin alkureissusta mielelläni paikallisia erikoisuuksia currya ja rotia. Loppumatkasta kanan saatavuus ainoana lihana kyllästytti pahemman kerran, ja huomasimme tilaavamme pitsaa sekä janoavamme jugurtin perään. Tuoreet hedelmät ovat ihania ja saatavilla joka kadunkulmasta, etenkin srilankalainen pieni mutta makea banaani oli hyvää. Kunnon ruokakaupat olivat tosi harvassa ja niiden valikoima oli suppeahko, ja karkit olivat kokemustemme mukaan huonoja. Itselleni suurimmaksi "ongelmaksi" muodostui tosiaan tuo lihan puute, olisin kaivannut vaikkapa kunnon possua jossain vaiheessa. Kasvissyöjille Sri Lanka sen sijaan tarjoaa monenlaista, ja linssiruuat olivat hyviä.

Tässä annos currya.


Roti.

+/- ihmiset. Valtaosin auttavaisia, mutta myös avoimesti tuijottavia. Asiakaspalvelu oli, kuten Suomessakin, paikoin hymyilevää ja toimivaa, ja paikoin nihkeää ja tympeää. Jututimme junassa matkatessamme viereemme istuneita paikallisia koulutyttöjä, jotka puhuivat todella hyvää englantia ja olivat kaikin puolin mukavia tapauksia. Huijausyrityksiä emme kokeneet kuin kahdessa ravintolassa, joista toisessa hinnat oli muka vahingossa poimittu eri menusta kuin minkä me saimme eteemme, ja toisessa hintoihin oli lisätty verot, jotka menun mukaan kuitenkin kuuluivat hintoihin. Selvisimme näistä kuitenkin tiukalla "we are not paying more than the menu says" -asenteella. Saari vaikutti ainakin meistä turvalliselta matkakohteelta, emmekä kokeneet oloamme ihmisten puolelta uhatuiksi kertaakaan.

+/- paikallisen kulttuurin läheisyys. Länsimaisia ostoskeskuksia ja luksusbrändejä kaipaaville Sri Lanka ei ole paras matkustuskohde. Kävimme itse Colombossa Majestic City -ostoskeskuksessa, jonka piti olla ilmeisesti paras koko maassa. Siellä oli ehkä muutama enemmän länsimaalaistyyppinen kauppa, ja lähdimme pois tyhjin käsin (lukuunottamatta ruokaostoksia). Toisaalta paikallista elämää on mahdollista nähdä jo turistikohteissa, ja paikallisiin on ilmeisen helppo tutustua niin halutessaan. Käsityöt, nahkatuotteet, tee ja mausteet ovat helposti saatavilla, eikä tuliaisiksi ole pakko vielä vain muovisia, Kiinassa tehtyjä koristerihkamia. Paikalliset ovat jossain määrin ilahduttavasti länsimaisen kulttuurin suhteen välinpitämättömiä, eikä heillä tunnu monien matkakohteiden ihmisten tapaan olevan alemmuudentunnetta omasta kulttuuristaan suhteessa länsimaiseen meininkiin. Länkkärikulttuuri, Bollywood, curry ja sarit mahtuvat kaikki Sri Lankaan sulassa sovussa.