sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Syksyinen reissu Bremeniin

Kuten sanottua, palasin viime viikolla lyhyeltä matkalta Bremeniin. Lyhyestä virsi kaunis: tykkäsin kaupungista. Se oli juuri sellainen kuin kuvittelin saksalaisten kaupunkien omassa pienessä romantisoidussa mielessäni olevan. Juuri sopivassa suhteessa modernia, palveluita, ihania vanhoja rakennuksia, perinteitä ja kansainvälisyyttä. Matkailijalle kaupunki on sopivan pieni muutaman yön matkan ajalle, jotta kaiken ehtii nähdä, mutta ei kuitenkaan ehdi kyllästymään. Kaikkialle pääsee kävellen, ja lentoasema on aivan vieressä.



Ryanairilla tosiaan lentää Tampereelta parhaimmillaan vain parilla kympillä Saksaan, ja suomalaiset tuntuvat todella löytäneen Bremenin tätä kautta. Hieman valituksen sanaa Ryanairista: nykyään automaattinen paikkavalinta koneeseen tuntuu kiusallaan heittävän yhdessä matkailevat ihmiset mahdollisimman kauas toisistaan. Tähän on tietysti selkeä syy, rahastus. Huomasin todella monien istuvan kaukana matkaseurastaan, mikä on tietysti tosi ikävää viihtyvyyden kannalta - eihän lentäminen ole valtaosalle mitään herkkua muutenkaan. Istuimme siskoni kanssa kumpikin mennen tullen keskipaikalla vieraiden keskellä, voi sitä onnea. Emme kuitenkaan periaatteesta suostuneet maksamaan siitä, että olisimme saaneet viereiset paikat. Myös lähtöselvitysjärjestelmä netissä mainosti moneen otteeseen mahdollisuudesta istua vierekkäin. Aion jättää Ryanairilla matkustamisen jatkossa muille, ei ole ensimmäinen törkeä asia tuo kyseiseltä lentoyhtiöltä. Ja valtaosa matkaajistahan vaan kiltteinä lampaina maksaa vierekkäiset paikat itselleen, joka taas edesauttaa sitä, että lentoyhtiö jatkaa satavarmasti kauassijoittelunsa politiikkaa, ja jopa muut lentoyhtiöt voivat alkaa matkia tätä törkeyttä. Miettikää, että rahallanne äänestätte siitä, millainen rahastus on mielestänne sallittua lentoyhtiön puolelta.






Se siitä. Saavuimme Bremeniin illalla, ja matkasimme helposti raitiovaunulla melkein hotellimme eteen. Suosittelen muuten tosi lämmöllä H+ Hotel Bremeniä, jonka sijainti oli paras ikinä! Näin "vanhemmiten" olen alkanut arvostaa elämän pieniä mukavuuksia, ja yksi näistä on keskeinen sijainti hotellia varatessa. Oli tosi helppoa kierrellä pari tuntia kaupungilla ja tulla sitten pikaiselle pötkötystuokiolle hotelliin. Majoituksemme sijaitsi siis lähellä kaikkea, mm. Schnooria ja sitä musikanttipatsasta. Jos jotain huonoa on keksittävä hotellista, niin huoneemme kokolattiamatto oli tahrainen ja ällöttävä, ja siivoojat tulivat koputtelemaan ovelle matkailijan näkökulmasta suhteettoman aikaisin, aamukymmeneltä. Lisäksi aamupala jäi syömättä hotellilla, koska Saksassa 18 euroa on vaan liikaa aamiaisesta.




Söimme ja joimme vähintään kohtuullisesti koko reissun ajan. Erityisesti Kinderillä ja Nutellalla täytetyt letut lämmittivät mieliämme. Mainitsemisen arvoinen on myös kahden aamun aamupalapaikkamme Back-Factory, joka on iso itsepalvelukahvila. Siellä tiskeistä kerätään ne mitä halutaan, ja maksetaan tiskillä. Valikoimaa on valtavasti, ja kaikki on suomalaiselle tosi halvan tuntuista. Tämmöisiä myös Suomeen pliis. Myös ihan hotellimme vieressä sijainnut Schüttinger-panimoravintola ansaitsee erityiskiitoksen: kunnon saksalaista vanhanajan juottolameininkiä, tuntui kuin olisi palannut ajassa taaksepäin yli sata vuotta. Kunnon kokoiset annokset ja taas edullinen hintataso, myös palvelu pelasi tosi hyvin. Täällä söin reissun pakollisen currywurstin ja join hehkuviiniä sekä tummaa olutta.

Schüttingerin sisäpuoli.

Hieman yli neljä euroa maksanut aamupalani: slushie, lämmin pasteija jossa oli jotain kanatahnaa sekä viineri.
Reissun mainitsemisen arvoisia asioita ovat myös Schnoorin vanhankaupungin alue, joka on taas kuin menneisyyteen sijoittuvasta elokuvasta. Reissun ainoat varsinaiset turistilaumat näimme täällä, samoin kuin turistikaupat (nekin lähinnä käsitöitä myyviä, eivätkä krääsäputiikkeja). Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan myös joulukaupassa, mikäli kyseinen juhlapyhä on yhtään lähellä sydäntä.







Kaikkinensa kiva ja sujuva reissu runsaasta vesisateesta ja tuulesta huolimatta. Oli kiva käppäillä pitkin kaupunkia ja jokivartta. Emme intoutuneet hirveästi shoppailemaan kuin Hannoverin Primarkilla, mutta myös euronkaupat saivat muutamia kolikoita tipahtelemaan tiskiin. Kertakäynnille oikein kiva kaupunki, ja menee listallani ehdottomasti Berliinin ohi!

lauantai 14. lokakuuta 2017

Hannoverin Oktoberfest

Päädyimme siskoni kanssa ottamaan nopeasta päähänpistosta lennot Bremeniin, luonnollisesti Tampereen Ryanairin halvat versiot. Tampere on minulle muutenkin helppo lähtöpiste erinäisille reissuille, sillä siskoni asuu siellä.Viime kesän reissu Berliiniin jätti minut kyllä kaipaamaan uutta kertaa Saksassa matkailua, sillä itse kaupunki jätti hieman kylmäksi ja totesinkin, että pienemmät ja perinteisemmät kaupungit olisivat enemmän minua. Postaussarjan reissusta aloitin oikeastaan jo joulublogissani Bremenin Schnoorin joulukaupan osalta, postaukseen pääsee tästä.

Luonnollisesti kokemuksia janoavina ihmisinä selvittelimme ennen reissua, mihin lähikaupunkiin kannattaisi suunnata näkemään vielä hieman lisää tätä hienoa eurooppalaista valtiota. Lopulta Hannover vaikutti sopivimmalta vaihtoehdolta sen läheisen sijainnin perusteella (junalla matka kesti reilun tunnin) ja tietysti siksi, koska siellä olivat juuri menossa Oktoberfestit. Kyseinen juhla on aina etäisesti kiehtonut minua, mutta siitä on tullut mieleen lähinnä ne perinteiset asut ja kaljan kittaaminen pitkissä teltoissa. Saksassahan Oktoberfest on juhla, jota eri kaupungeissa pidetään tähän vuodenaikaan hieman eri aikoina ikään kuin porrastetusti. Ilmeisesti Münchenin versio on se aito ja oikea, mutta emme lopulta ole niin suuria olutkulttuurin ystäviä, että olisimme alkaneet ajoittaa matkaamme sen perusteella.

Satunnainen räpsäisy Hannoverin kävelykeskustasta.
 Matkasimme siis Bremenistä Hannoveriin junalla, joka oli helppoa. Liput sai varattua netistä, mutta toisin kuin Suomessa, ne piti tulostaa. Tämä kannattaa huomioida jo kotimaasta lähtiessä, mikäli liput varaa etukäteen. Juna-asemalta Oktoberfest-alueelle oli parin kilometrin kävely, jonka aikana näimme sitten itse kaupunkia. En ollut hirveän impressed, ihan kiva että oli kävelykeskusta ja vuodenaikaan nähden suhteellisen vilkasta terassielämää vietettiin ravintoloiden ulkopuolella. Samaa muuten ihmettelin Bremenissä, porukka oikeasti joi kahviaan tai söi lounaitaan ulkona, vaikka ilma tuntui siellä jopa kylmemmältä kuin meillä täällä Suomessa nyt.


Saapuessamme juhla-alueelle olin kyllä totaalisen yllättynyt. Jotenkin odotin jotain ihan erilaista, lähinnä joitain turistikrääsäkojuja ja sitten niitä pitkiä kaljatelttoja täynnä ihmisiä. Vastassa olikin käytännössä karnevaalialue narunvetoineen, hattaroineen ja jopa lukuisine tivolilaitteineen. Kaiken kruunasi se, että alueella oli menossa lasten päivä, joten joka puolella pörräsi perheitä. Toki ajoitimme menomme tarkoituksella päiväsajalle ja keskelle viikkoa, mutta silti vähän oudon tuntuista tämmöisessä virtaavan oluen luvatussa juhlassa. Kiertelimme aluetta ja huomio kiinnittyi nopeasti sekä ruokien, juomien että muiden hupien hintoihin: kaikki oli paljon Suomea halvempaa! Tivolilaitteissa ajelu oli noin puolet siitä mitä meillä, ruuat ja juomat jopa alle puolet. Ei ihme, että hannoverilaiset kulkivat alueella jos jonkinmoisia ranskisannoksia, churroja tai hattaroita mussuttaen, kun taas Suomessa mukaan tuollaisille kinkereille kannattaisi suunnilleen viedä omat eväät.

Kyllä: siellä killuu myös kakkaemoji-pipari.



Osa kaljateltoista kaikui tyhjyyttään...


Päädyimme itse lopulta kaljatelttaan, joka oli melkoisen uinuva vielä päivästä. Homma kuitenkin korjaantui, kun siellä alkoi lasten disko. Kuvitelkaa lauma lapsia hyppimässä ja mekastamassa samalla, kun ympärillä pauhaavat saksalaiset versiot meillekin tutuista lastenlauluista. Ja itse hörpit samalla aikuisten juomia. En ole itse mikään oluen ystävä, joten makuoluet ja tumma olut ovat ainoat, mitä yleensä lasken kurkustani alas kun mitään muuta ei ole saatavilla. No Oktoberfesteillä ei tummaa olutta ollut lainkaan ja maustettu olut ei kylmän sään takia maistunut, joten tilasin sitten terästetyn kaakaon (taas hintaa puolet Suomen vastaavista, muistaakseni noin 3,5€). Kuvittelimme, että varmasti samaisessa teltassa oli viikonloppuiltoina pikkuisen erilainen meno. Meille väärään aikaan liikkeellä oleminen sopi tosin erittäin hyvin, sillä nyt pystyimme ihan rauhassa katselemaan aluetta. Onpahan nyt sitten nuokin pippalot nähty, suosittelen kaikille once in a lifetime -kokemuksena. En varmaan jatkossa aio eksyä Oktoberfesteille, ellen sitten satu olemaan samassa kaupungissa juuri kyseisenä ajankohtana muista syistä.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Mikkelin Kenkävero

En muista koskaan aikaisemmin käyneeni Kenkäverossa, mutta monelle savolaiselle se lienee "etelänreissuilta" tuttu. Tilaisuus nopealle käynnille tuli eteen tosiaan Asuntomessujen yhteydessä, ja totesin paikan ihan mukavaksi esimerkiksi pidemmän tauon viettoon kesälomareissulla.


Kenkävero on lyhykäisyydessään vanha pappila, joka nykyisin toimii ravintolana ja jonka pihapiiristä löytyy mm. paikallisia käsitöitä myyviä liikkeitä, Joulupukin piilopirtti (josta kirjoitin jo joulublogissani) sekä katras maatilan eläimiä. Itse jouduimme heti kättelyssä ostamaan parkkikiekon mieheni hajamielisyyden takia: pihassa oli tietysti kiekkopaikat, ja kehotukseni ottaa uuteen autoon parkkikiekko olivat kaikuneet kuuroille korville. Onneksi heti ensimmäisenä osuin liikkeeseen, jossa valikoimat heti oven vieressä olivat kutakuinkin nämä:


Kiekko siis kainaloon ja siitä oikealle paikalleen autoon, ja eikun menomestoille. Samaisessa kaupassa olisi ollut tarjolla mm. Ebba Masalinin opetustauluista jäljennettyjä julisteita, jotka jäivät hieman kutkuttelemaan mieltä. Sateinen keli ja messuille meno lyhensivät kiertelyaikaamme, mutta kaikista pisin tovi viivähti lampaita rapsutellessa.



Tungin vanhana pupuhöperönä sormeni myös kanien häkkiin, eivätkä leppoisat luppakorvat pistäneet sitä lainkaan pahaksi. Alueella oli näiden elikoiden lisäksi myös ainakin kanoja. Käsitöihin emme perehtyneet sen enempää, mutta ainakin lankakauppaa, valohimmelinäyttely, kalannahkatuotteita sekä monenmoista ruokatavaraa oli tarjolla. Koska olen henkisesti noin 13-vuotias, niin eläimet ja Pukin piilopirtti olivat kuitenkin ne siisteimmät jutut.

Tässä piilopirtti vielä ulkoa.
Puutarhanystäville Kenkäverossa on huisin upeita kukkapenkkejä, jotka sateisellakin säällä loistivat miljoonassa värissä. Kuten sanottua, sade, eli perennojen tutkiskelu jäi seuraavaan kertaan. Muutenkin alueella oli vaikka mitä kivaa pientä nähtävää, ja pihapiiriinkin oli panostettu kiitettävällä innolla. Koko perheelle siis jotain.





sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Asuntomessut Mikkelissä

Koska Asuntomessut pyörivät Mikkelissä vielä muutaman viikon ajan, ajattelin jakaa hieman omia huomioitani sekä vinkkejäni tapahtumassa vielä vieraileville. Olen käynyt itse asuntomessuilla vain kerran aikaisemmin, ja siitäkin on jo niin kauan aikaa, että muistikuvat ovat erittäin hatarat.

Mikkelin Asuntomessuille omalla autolla saapuville on tarjolla maksullista parkkia, jonka jälkeen alueelle on vielä bussikuljetus. Koimme helpoimmaksi parkkeerata Kenkäveron pihaan (paikasta toisessa postauksessa), josta alueelle käveli reilun 2km. Lähemmäksikin olisi auton saanut parkkiin, joten melkein suosittelen ajamaan vielä lähemmäs kyttäämään parkkipaikkoja. Alueelta pois pääsee ilmaisella shuttle-bussilla, joka pysähtyy keskustan lisäksi puiston ja Kenkäveron kohdalla. Kenkäverosta sen verran, että siellä on 3h parkkipaikka. Viikonloppuna meiltä jäi osalti tämän takia näkemättä iso osa messutaloista, mutta toisaalta enempää emme olisi jaksaneetkaan kiertää. Talojen sisukset alkoivat nopeasti muistuttaa liikaa toisiaan. Otinkin kuvia lähinnä yksityiskohdista, jotka olivat mielestäni kivoja.

Taas yksi tumma sauna

Tuo välitilan hyllymäinen taso oli hyvä idea

Ulkonäkö ei ollut sitten yhtään meidän makuumme...
Messualuehan on todella hienolla seudulla aivan Saimaan rannalla, ja monista taloista oli valtavan upeat näkymät järvelle. Pidin alueesta muutenkin, kunttapohja ja metsäisyys tekivät siitä pientaloalueeksi viihtyisän. Kun pihojen kasvit vielä pari vuotta kasvavat ja maisemoivat aluetta entisestään, voin kuvitella alueen vetovoiman. Messualue oli järjestetty niin, että ensin kuljettiin pitkän katetun hallin läpi, jossa oli esillepanijoita mm. sohvafirmoista sun muusta. Sitten kiemurreltiin läpi taloalueen, jonka päätteeksi oli vielä esittelijöitä paljuista, saunoista ja lämmitysjärjestelmistä.




Olimme messuilla ihan ns. "tosimielessä", sillä alamme lähiaikoina todennäköisesti rakennuttamaan omaa taloa. Älvsbytalo on ainakin alustava valintamme, joten odotimme etenkin sen näkemistä. Näimmekin heidän lisävalintojaan ja pintaratkaisujaan nyt ihan livenä, joten kannatti ehdottomasti tutkia talo. Yleisesti talojen sisukset olivat väritykseltään ja pinnoiltaa turhan samanlaisia: tummat saunat ja kylppärit ja jotenkin persoonattomat ja värittömät valinnat yleisesti. Paljon muka ihastusta herättänyt, näyttävä Wave oli ratkaisuiltaan monessa kohtaa todella hieno, mutta ulkoa talo ei makuuni istunut sitten yhtään. Muutenkin siitä tuli lähinnä edustustilan fiilis, ei mikään kotoisan tuntuinen meininki. Samaa mietin useamman talon kohdalla. Älvsbyssä sen sijaan oli selkeästi mietitty käytännöllisyyttä ja sitä, että täällä ihan oikeasti asuu perhe jossain vaiheessa.

Wave. Not impressed.

Isoja ikkunapintoja oli paljon, maisemien takia ymmärrettävästi.
 Tässä hieman kuvia siitä, miltä siellä Älvsbytalossa sitten oikein näytti. Nuo korkeat koristeikkunat olivat iloinen yllätys, mielestäni ne toimivat kivasti tuoden lisää valoa sisälle.







Kaikkiaan olen tyytyväinen, että kävimme messuilla. Mikäli emme olisi tällä hetkellä talonrakennuspuuhissa, niin en olisi saanut messuista paljoakaan irti juuri tyyliini sopimattomien sisustustyylien takia. Ei-rakentavat ja -remontoivathan lähtevät Asuntomessuille lähinnä katselemaan sisustusideoita sekä näkemään uusinta uutta, mutta meitä tämänhetkinen mustavalkoisuus ja niukkuus ei kyllä kiinnosta yhtään. Saimme irti ideapuolella todella voimakkaasti yleistyneen liukuoven käytön omassa talossamme sekä joitain ikkunoiden sijoittamiseen liittyviä seikkoja.




torstai 2. maaliskuuta 2017

Yalan kansallispuisto

Eräs suurimmista, ellei jopa suurin, tavoitteemme Sri Lankan reissulle oli nähdä elefantteja. Näimmekö niitä? Sen pidemmittä puheitta kuvatodistetta:


Matkustimme siis Yalan kansallispuistoon nähdäksemme norsuja niiden luonnollisessa ympäristössä. Sri Lankassa on useita eri kansallispuistoja, joiden safareilla erinäisiä elukoita on mahdollista ja jopa hyvin todennäköistä nähdä. Yala oli ainoa, jossa olisi mahdollista nähdä leopardeja, joten menimme sinne. Harmiksemme kisut pysyivät kuitenkin kaukana, ja niiden todennäköiseksi mainostettu näkeminen taisi olla melkoista liioittelua.

Eri matkatoimistot järjestävät matkoja Yalaan. Kuljetus sinne Unawatunalta privaattiautolla ja paikanpäällä privaattisafariauto kuskilla ja oppaalla kustansivat meiltä seitsemisenkymppiä per pää. Opas oli selkeästi harjaantunut bongaamaan eläimiä puskista, ja osoitteli meille milloin mitäkin liskoa tai lintua. Harmiksemme hänen englantinsa oli melko vaikeatajuista, eikä hän ymmärtänyt esimerkiksi jotain tekemääni lisäkysymystä lainkaan. Kuvaustaukoja olisi saanut aina niin halutessaan, ja pääsimme todella lähelle eläimiä. Kamerassani ei siis tosiaankaan ole mikään huippupitkä zoom, vaan nämä ovat melko lailla realistisen tuntuisia katseluetäisyyksiä. Näimme mm. tosiaan lauman tyttönorsuja, helkkaristi puhveleita, liskoja, krokotiileja, apinoita, villisikoja, mangusteja sun muuta. Reissu vei päivän, mutta oli kyllä kannattava. Suosittelen jokaista Sri Lankaan suuntaavaa käymään jossain kansallispuistossa katsomassa upeaa luontoa ja eläimiä.


Liikenneruuhka kansallispuiston ulkopuolella.

"Varokaa norsuja".



Tsunami ei ollut säästänyt myöskään kansallispuistoa. Muutamia kymmeniä puistossa olleita ihmisiä oli kuollut, ja safarin taukopaikalla merenrannassa oli heille omistettu muistomerkki. Olisi tehnyt mieli jäädä sinne rannalle makoilemaan, mutta safari jatkui kuitenkin. Yalassa oli ihan tajuttoman makeaa kun pysähdyimme auton kanssa, kuski sammutti moottorin ja istuimme vain kuuntelemassa luonnon ääniä. Juuri tätä hiljaisuutta kaipaan hyvin usein.