torstai 2. maaliskuuta 2017

Yalan kansallispuisto

Eräs suurimmista, ellei jopa suurin, tavoitteemme Sri Lankan reissulle oli nähdä elefantteja. Näimmekö niitä? Sen pidemmittä puheitta kuvatodistetta:


Matkustimme siis Yalan kansallispuistoon nähdäksemme norsuja niiden luonnollisessa ympäristössä. Sri Lankassa on useita eri kansallispuistoja, joiden safareilla erinäisiä elukoita on mahdollista ja jopa hyvin todennäköistä nähdä. Yala oli ainoa, jossa olisi mahdollista nähdä leopardeja, joten menimme sinne. Harmiksemme kisut pysyivät kuitenkin kaukana, ja niiden todennäköiseksi mainostettu näkeminen taisi olla melkoista liioittelua.

Eri matkatoimistot järjestävät matkoja Yalaan. Kuljetus sinne Unawatunalta privaattiautolla ja paikanpäällä privaattisafariauto kuskilla ja oppaalla kustansivat meiltä seitsemisenkymppiä per pää. Opas oli selkeästi harjaantunut bongaamaan eläimiä puskista, ja osoitteli meille milloin mitäkin liskoa tai lintua. Harmiksemme hänen englantinsa oli melko vaikeatajuista, eikä hän ymmärtänyt esimerkiksi jotain tekemääni lisäkysymystä lainkaan. Kuvaustaukoja olisi saanut aina niin halutessaan, ja pääsimme todella lähelle eläimiä. Kamerassani ei siis tosiaankaan ole mikään huippupitkä zoom, vaan nämä ovat melko lailla realistisen tuntuisia katseluetäisyyksiä. Näimme mm. tosiaan lauman tyttönorsuja, helkkaristi puhveleita, liskoja, krokotiileja, apinoita, villisikoja, mangusteja sun muuta. Reissu vei päivän, mutta oli kyllä kannattava. Suosittelen jokaista Sri Lankaan suuntaavaa käymään jossain kansallispuistossa katsomassa upeaa luontoa ja eläimiä.


Liikenneruuhka kansallispuiston ulkopuolella.

"Varokaa norsuja".



Tsunami ei ollut säästänyt myöskään kansallispuistoa. Muutamia kymmeniä puistossa olleita ihmisiä oli kuollut, ja safarin taukopaikalla merenrannassa oli heille omistettu muistomerkki. Olisi tehnyt mieli jäädä sinne rannalle makoilemaan, mutta safari jatkui kuitenkin. Yalassa oli ihan tajuttoman makeaa kun pysähdyimme auton kanssa, kuski sammutti moottorin ja istuimme vain kuuntelemassa luonnon ääniä. Juuri tätä hiljaisuutta kaipaan hyvin usein.


Sri Lankan kohde-esittelyissä Unawatuna ja Kalutara

Sukellan tässä siis hieman syvemmin siihen, mitä taannoisen Sri Lankan reissumme majoituskohteet olivat syöneet sisäänsä. Heti kärkeen todettakoon, että Unawatuna nousi meillä lemppariksi heti. Jos olet valkkaamassa kohdetta Sri Lankassa, ota Unawatuna ja lopeta lukeminen tähän. Simple as that.

Unawatuna

Sijaitsee Sri Lankan länsirannikolla Colombosta etelään, noin kolmen tunnin ajomatkan päässä lentokentältä. Tämä tekee Unawatunasta hyvän vaihtoehdon kohteeksi, mikäli ei tee mieli kökkiä tuntikausia liikenteessä vielä helvetillisten pitkien lentojen päälle. Kartalta katsottuna moni asia löytyy läheltä: teeviljelmät, Gallen kaupunki, Yalan kansallispuisto, Mirissa...Mikäli ei vietä maassa viikkokausia, on Unawatuna hyvä keskipiste monessa eri paikassa vierailuille. Tästä syystä se valikoitui meillä kohteeksi. Kaupungissa on selkeät turistialueet, joissa on ulkomaalaisille tarkoitettuja matkamuisto-ja käsityömyymälöitä sekä runsaasti ravintoloita. Oma hotellimme Flower Garden (jota myös suosittelen) sijaitsi Wella Devala Road -tien varressa, joka oli sijaintinsa puolesta erinomainen. Kadun varsi oli täynnä palveluita, ja matkalla rannalle oli aina jotain katseltavaa. Palveluita ei todellakaan tarvinnut lähteä hakemaan kaukaa, ja söimme päivittäin muualla kuin hotellissa (vaikka sieltäkin olisi ruokaa saanut). Tuo seutukunta on oikein mainio, mikäli haluaa viettää rentoa lomaa, mutta kuitenkin palveluiden äärellä ja rauhallisella sijainnilla.




Tietenkin suuri osa turistipaikoista sijaitsee Unawatunallakin rannalla. Söimme yhdessä varsinaisessa biitsiravintolassa, sillä niiden hinnat olivat yleisesti paikalliseen tasoon nähden melko korkeita. Tietenkin rannalla on oma tunnelmansa, josta voikin maksaa vähän enemmän.

Toki Unawatunalla on myös paikallista elämää, ja hieman turistialueen ulkopuolelle mennessä myös ravintoloiden hinnat laskevat. Tosin emme kokeneet ns. paikallisten paikoissa asioimista kovin suureksi kulttuurisesti rikastuttavaksi toiminnaksi, sillä kauppojen valikoimat turistialueiden toispuol olivat vähän mitä sattuu. Muovikrääsää muovikrääsän perään, ja ravintoloissa suppeammat valikoimat. Curryynkin tosiaan kyllästyy aika nopeasti. Lähdimme vain yhtenä aamuna pois rantakadultamme aamupalan ja ruokakaupan toivossa. Kannattaa muuten huomioida, että Sri Lankassa ja Unawatunalla voi olla hieman hankalaa löytää mitään meikäläisiä Alepoita ja K-kauppoja, löysimme vain pari ruokakauppaa eri kaupungeista reissumme aikana. Silloin kyllä hamstrasimmekin ruokaa senkin edestä. Moni ostaa ruokatuotteensa pienistä kojuista, ja luultavasti kotitaloudet tuottavat myös itse ruokaansa. Jäimme arvelemaan kotitaloustuotannon määrää, mutta ainakin näimme ihan julkisella juna-asemalla paikallisen miehen keräävän muovipussiin jonkun pensaan kukkia, joista ymmärtääkseni tehdään kotipolttoista viinaa.





Unawatuna ei ole sellainen ärsyttävä turistirysä mihin Kanarialla matkanneet ovat tottuneet. Toki turisteja on paljon, mutta he ovat enemmän reppureissaajia, hippejä ja ties mitä elämäntapataiteilijoita. Melko harmittomia tyyppejä siis. Kohde ei ole myöskään mitään superbailukohde, ja ainakin oma melko syrjäinen hotellimme oli todella rauhallinen. Majoituksen hintataso tosin oli korkeampi kuin Kalutaralla, tosin saimme rahoille kyllä lähes samassa suhteessa lisää vastinetta. Yleisesti ottaen vallitseva ilmapiiri oli turvallinen ja raukea. Myös ranta on todella hyvä, siellä on runsaasti palveluita ja kiertelevät kauppiaat eivät tuputa. Ranta syvenee melko nopeasti ja merivesi on suhteellisen kirkasta. Suosittelen.

Kalutara

 Jostain syystä olimme ajatuksissamme nostaneet alunperin Kalutaran ihanammaksi kohteeksi kuin Unawatunan. Näin ei siis kuitenkaan ollut. Unawatunalla päivät kierrelleenä Kalutaralla huomasimme nopeasti, että oli kaikista kivointa vain löhötä hotellin uima-altaalla tekemättä mitään. Paikka tuntui turistien kannalta vielä keskeneräiseltä, sillä ulkomaalaisille suunnatut palvelut olivat todella vähissä. Ei sillä, etteivät paikallisetkin kelpaisi, mutta muovikrääsäkaupat, currya myyvät ravintolat, vilkkaasti liikennöity pääkatu ihmisvilinöineen ja jatkuva tuijotuksen kohteena oleminen eivät juuri jaksaneet houkutella. Ranta oli kuvissa oikea unelmabiitsi, mutta todellisuudessa merenkäynti oli liian kovaa uimiseen. Kävimme yhtenä päivänä makaamassa rannalla, mutta silloinkin ihan puhtaasti meitä tuijottamaan tullut paikallinen mies alkoi ahdistaa. Toisin kuin Unawatunalla, Kalutarassa ranta ei ollut keskittymä millekään muulle kuin halvoille majapaikoille. Tosin muita turisteja emme nähneet kuin ihan satunnaisesti, etenkin kun olimme hotellimme ainoat vieraat! Majoituimme Karl Holiday Bungalowiin, jonka omistajapari oli tullut Norjasta vierailemaan ja sulkenut varausmahdollisuuden meidän varauksemme jälkeen. Meillä oli siis oman huoneemme lisäksi käytössä koko bungalow, ja hotellin työntekijät toivat meille joka aamu ruuan henkilökohtaisesti pöytään kun ilmaannuimme puutarhaan. Se oli varsinaista luksusta. Muuten hotellin saamat ylistävät arviot tuntuivat melko omituisilta, ihan kiva paikka ja aivan rannan vieressä, mutta heti hotellin ulkopuolella ei sitten ollut minkäänlaisia palveluita saatavilla.





Kalutarassa hyvää on sen sijainti. Autolla ja junalla matkustaa Colomboon noin puolitoista tuntia, lentoasemalle hieman kauemmin. Paikassa vain ei ole mitään erityistä nähtävää, ainoastaan kilpikonnafarmia meille suositeltiin useammasta suusta. Sinnekin olisi ollut jonkinmoinen matka silti. En oikein näe hyvää syytä matkustaa Kalutaraan, kun miellyttävämpiäkin paikkoja on saatavilla. Ennakko-oletuksemme olivat aivan erilaiset kuin todellisuus, joten tuskin asennoitumisemme vaikutti mielipiteemme muodostumiseen näin voimakkaasti. Täällä tosin söimme halvimman curryateriamme Sri Lankalla, annos kahdelle ja iso vesipullo noin kaksi euroa. Tämä paikallisten pienestä kojusta take away -muodossa osoitellen ja elehtien, kun tiskin toisella puolella ei osattu englantia eivätkä ruokalistat olleet englanniksi.



tiistai 21. helmikuuta 2017

Sri Lankan yhteenveto plussineen ja miinuksineen

Sri Lankan reissu on nyt purkissa, palasimme siskoni kanssa Suomeen toissapäivänä eli sunnuntaina. Olipahan reissu, tähänastisen elämäni pisin ja kauimmaksi suuntautuva! Maa on ollut lapsesta asti yksi reissuhaaveistani, mutta en ole nyt aivan varma, täyttyivätkö kaikki odotukseni. Tässä hieman yleisiä plussia ja miinuksia Sri Lankaan matkustuksesta:

+ todella halpa hintataso. Huoneen guesthousesta saa halvimmillaan kympillä. Nämä ovat siis vaatimattomia huoneita ilman ilmastointia. Me valitsimme kuitenkin vähän laatua, eli ilmastoinnin, sijainnin ja uima-altaan. Unawatuna oli majoituksellisesti kalliimpi, kun taas Kalutarassa saimme kahdelle ilmastoidun huoneen aamupalalla, uima-altaalla ja meren välittömällä läheisyydellä viidelle päivälle kaupunkiveroineen aavistuksen päälle kahteensataan euroon. Ulkona syö halvimmillaan noin eurolla, mutta tässäkään emme menneet halvimmilla vaihtoehdoilla vaan maksoimme suosiolla pari euroa enemmän paikoissa, joissa menun ja palvelun sai englanniksi ja paikka oli viihtyisä. Käsityöt olivat Unawatunalla halpoja, shortsit olisi saanut noin kolmeen euroon ja ostin topin about neljällä eurolla. Vaatteiden teettäminen on kuulema myös halpaa. Tuktukilla pääsee lyhyet matkat ihan eurolla-kahdella, ja reilun tunnin junamatka kustansi meiltä parisenkymmentä senttiä per nuppi.

Parin euron aamupala.

+ sää. Sri Lankassa on talvikaudella reilua kolmeakymmentä astetta. Yölläkään asteet eivät laske niin alas, että pitkähihaista vaatetusta tarvitsee pakata mukaan. Myös merivesi on ihanan lämmintä. Meidän reissumme aikana satoi kuitenkin hieman parina päivänä, eikä sää viilennyt sateen vaikutuksesta lainkaan. Kuumaa ja kosteaa.




+ lukuisat kohteet ja nähtävyydet. Halusimme itse helpon loman läheltä Colomboa ja lentokenttää, joten jäimme suosiolla länsirannikolle. Sielläkin kohteita olisi ollut valita asti, ja googlailun jälkeen rajasimme oleilumme Unawatunalle ja Kalutaralle. Näistä Unawatunaa suosittelisin lämpimämmin kuin Kalutaraa, mutta siitä omassa postauksessaan. Lisäksi luonto Unescon kohteineen, lähekkäin sijaitsevat kaupungit, surffaaminen, eläimet sun muut vetävät takuulla monenlaista sakkia Sri Lankaan. Jokaiselle riittää varmasti nähtävää runsaasti. Itse halusimme ottaa reissun lomailun kannalta, joten muutama kiinnostava pidemmän matkan päässä oleva kohde jäi näkemättä. Luonto tulee läsnä myös ihan perus turistikohteissa, sillä kaikkialla on vehreää ja paljon kasvillisuutta. Näimme kummassakin hotellissa apinoita ihan vain altailla makoillessamme, lisäksi puhveleita näkee pelloilla teiden varsilla.

Kärsimyskukka.

Luonto tuli myös sisälle: lisko huoneessamme.

Teeplantaasi, tästä lisää myöhemmin.

Yalan kansallispuisto, tästäkin tulossa oma postaus.

+ suhteellinen hyvinvointi. Emme nähneet reissullamme kuin muutaman kerjäläisen, eivätkä he olleet läheskään yhtä säälittäviä kuin esimerkiksi Kairon vastaavat. Kulkukoiratkin vaikuttivat keskimäärin melko hyvinvoivilta. Sinänsä Sri Lanka vaikuttaa hyvinvoivemmalta kuin mitä olen kuullut vaikkapa Intiasta, jossa köyhyys kuulema iskee päälle voimalla. Myöskään ihan ruokottomiin slummeihin emme törmänneet, vaikka matkasimme kuitenkin lännessä suht paljon.



- hyttyset. Olisi ollut ihanaa olla pimeällä ulkona kuuntelemassa sirkkojen siritystä, mutta hyttyset iskivät salakavalasti kinttuihin kiinni.Vietimme siis illat joko huoneeseen lukittuna nauttimaan ilmastoinnista tai kävellen ulkona. Monissa hotelleissa on hyttysverkot sänkyjen ympärillä, meilläkin toisessa hotellissa oli.

- tuijottaminen. Kalutaralla kyllästyimme olemaan nähtävyyksiä ja kuulemaan kommentteja sekä englanniksi että paikallisella kielellä. Oma tukkani oli reissun aikana turkoosi, joten "nice hair" -huuteluja tuli kahta kauheammin. Lisäksi kahdestaan liikkuvat nuoret länkkärinaiset joutuvat varmasti pahemmin silmätikuiksi kuin muut. Suosittelisin tästä syystä matkakohteeksi ainakin naisille hieman isompia turistikohteita kuin Kalutara, ellei jatkuvasta tuijottamisesta nauti.



- matkustusaika. Voin kertoa, että liikennevälineissä nukkumista mahdottomana pitävälle 19h matkat suuntaansa olivat pikkuisen rapsakoita. Tähän vielä päälle lentoasemalle ja lentoasemalta matkustus. Edelleen väsyttää, vaikka tulin kotiin sunnuntaina. Etenkin Mumbaissa koneen vaihtaminen oli paska kokemus, jota en toivo kenellekään. Harvoin joutuu yhtä huonosti organisoidulle kentälle, jossa asiakaspalvelu on niin karseaa. Toisaalta aikaero Suomeen on vain 3,5h, joten valtavaa jet lagia ei saa aikaiseksi.

+/- ruoka. Mikäli tykkää tulisesta ja pohjaa muutenkin ruokavalionsa kanaan ja riisiin, on Sri Lanka unelmakohde. Odotin innolla uutta ruokakulttuuria, ja söinkin alkureissusta mielelläni paikallisia erikoisuuksia currya ja rotia. Loppumatkasta kanan saatavuus ainoana lihana kyllästytti pahemman kerran, ja huomasimme tilaavamme pitsaa sekä janoavamme jugurtin perään. Tuoreet hedelmät ovat ihania ja saatavilla joka kadunkulmasta, etenkin srilankalainen pieni mutta makea banaani oli hyvää. Kunnon ruokakaupat olivat tosi harvassa ja niiden valikoima oli suppeahko, ja karkit olivat kokemustemme mukaan huonoja. Itselleni suurimmaksi "ongelmaksi" muodostui tosiaan tuo lihan puute, olisin kaivannut vaikkapa kunnon possua jossain vaiheessa. Kasvissyöjille Sri Lanka sen sijaan tarjoaa monenlaista, ja linssiruuat olivat hyviä.

Tässä annos currya.


Roti.

+/- ihmiset. Valtaosin auttavaisia, mutta myös avoimesti tuijottavia. Asiakaspalvelu oli, kuten Suomessakin, paikoin hymyilevää ja toimivaa, ja paikoin nihkeää ja tympeää. Jututimme junassa matkatessamme viereemme istuneita paikallisia koulutyttöjä, jotka puhuivat todella hyvää englantia ja olivat kaikin puolin mukavia tapauksia. Huijausyrityksiä emme kokeneet kuin kahdessa ravintolassa, joista toisessa hinnat oli muka vahingossa poimittu eri menusta kuin minkä me saimme eteemme, ja toisessa hintoihin oli lisätty verot, jotka menun mukaan kuitenkin kuuluivat hintoihin. Selvisimme näistä kuitenkin tiukalla "we are not paying more than the menu says" -asenteella. Saari vaikutti ainakin meistä turvalliselta matkakohteelta, emmekä kokeneet oloamme ihmisten puolelta uhatuiksi kertaakaan.

+/- paikallisen kulttuurin läheisyys. Länsimaisia ostoskeskuksia ja luksusbrändejä kaipaaville Sri Lanka ei ole paras matkustuskohde. Kävimme itse Colombossa Majestic City -ostoskeskuksessa, jonka piti olla ilmeisesti paras koko maassa. Siellä oli ehkä muutama enemmän länsimaalaistyyppinen kauppa, ja lähdimme pois tyhjin käsin (lukuunottamatta ruokaostoksia). Toisaalta paikallista elämää on mahdollista nähdä jo turistikohteissa, ja paikallisiin on ilmeisen helppo tutustua niin halutessaan. Käsityöt, nahkatuotteet, tee ja mausteet ovat helposti saatavilla, eikä tuliaisiksi ole pakko vielä vain muovisia, Kiinassa tehtyjä koristerihkamia. Paikalliset ovat jossain määrin ilahduttavasti länsimaisen kulttuurin suhteen välinpitämättömiä, eikä heillä tunnu monien matkakohteiden ihmisten tapaan olevan alemmuudentunnetta omasta kulttuuristaan suhteessa länsimaiseen meininkiin. Länkkärikulttuuri, Bollywood, curry ja sarit mahtuvat kaikki Sri Lankaan sulassa sovussa.


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Berliini yleisesti

Minulle Berliini on aina ollut matkakohteiden must see -listalla. Jostain syystä. Saksa ja saksalaisuus ei sen sijaan ole kiinnostanut yhtään, sekin jostain määrittelemättömästä syystä. Muutama päivä Berliinissä ja asetelma kääntyi. Kiinnostuin kulttuurista, etenkin ruoka-sellaisesta. Kaupunki sen sijaan jätti melko kylmäksi. Siis, olihan se kokonaisuudessaan ihan kiva. Mutta ihan liian iso. Hirveät välimatkat julkisilla kulkien, todella laajalle levittäytynyt kaupunki ja jotenkin makuuni aivan liian avata kaupunkisuunnittelu. Nähtävää oli toki paljon, mutta sen ansiosta päivät kuluivatkin tien päällä. Lisäksi kaupungin joukkoliikenne tuntui olevan yleisessä remontissa, joten oli kiva ensin selvittää wifin avulla hotellissa reitit ja linjat ja sitten todeta metroasemalla,  että just se metro ei kuljekaan. Paikoin opasteet toimivat, paikoin eivät. Missä se saksalainen tehokkuus piili? Itselläni ei siis ole mitään isoja kaupunkeja vastaan matkakohteina, esimerkiksi Lontoo ja Dublin ovat jääneet sydämeeni, läheisimmistä kohteista Tukholma on ikisuosikkini. Mutta niissä kapeat kujat ja historian havina ovat jotenkin enemmän läsnä.

Vanhoja kauniita rakennuksia löytyi. Ja sitten sitä vähän rumempaa ja uudempaa.



Herätti hilpeyttä. Pedo-vibat tuli kyllä.


Niin se ruokakulttuuri. Olimme tosiaan varautuneet syömään paljon ja koko ajan. Berliini on tosiaan täynnä ruokapaikkoja, helmien poiminta joukosta jää sitten jokaisen omalle vastuulle. Itse otimme tuttavapiiristä ja nettisivuilta ylös suositeltuja paikkoja, mutta ajanpuutteen takia emme todellakaan lähteneet jokaiseen ihan syrjässä kulkureitiltämme olevaan mestaan. Burgermeisterin missaaminen harmittaa näin jälkikäteen hieman. Aamiaispaikkoja mainostettiin olevan joka kulmalla, ja onhan niitä. Mikäli haluaa ns. lautasaamiaisen, eli yhden annoksen. Meille tuotti kahtena aamuna hieman haasteita löytää seisovaa pöytää. Ensimmäisenä aamuna kävelimme oikeasti ihan liian pitkään etsimässä, koska halusimme mättää ihan kunnolla. Lopulta löysimme hotellin, missä oli buffet, ihan perinteinen länsimaalainen. Mahat täyteen ja ruoka oli hyvää, ei siinä mitään. Toisen aamun löydös sen sijaan saikin heltat tutisemaan oikein kunnolla, emme syöneet seuraavan kerran kuin myöhään illalla. Kunnon saksalainen biergarten! Mesta oli valtava, sisällä soitti paikallisiin asuihin sonnustautuneet miehet reipasta tuoppienkumoamismusiikkia ja meno oli aamun tunneista riippumatta todella äänekäs. Jumalauta miten monta eri vaihtoehtoa lihaa ja kaikkea! Otimme suosiolla kaljaa kyytipojaksi, eihän tuolta mistään mitään siidereitä saa (irkkubaarista sain tosin). En itse normaalisti edes juo olutta, mutta saksalainen tumma meni kyllä alas.



Ja se jälkkäripöytä, nam!
 Turistikaupat Berliinissä olivat ihan niitä perusjuttuja. Shoppailimme pääsääntöisesti Primarkissa, joka on siis halpavaatekauppa, joka tuntuu levinneen kaikkialle Eurooppaan paitsi meille. Iso häpeä. Roudasimme kyllä rättiä ja muuta rompetta Suomeen niin että laukut natisivat.

Olimme jotenkin vakuuttuneita, että vaihtoehtokulttuurin mekaksi tituleerattu Kreuzbergin kaupunginosa olisi se the place to be. Kiertelimme siellä ja olimme vähän että meh. Ehkä aamupäivä viikonloppuna ei ole oikein se outojen ihmisten liikehdintäajankohta muutenkaan, mutta emme oikein erottaneet paikan hienoutta.

Punkkasimme tosiaan ihan peruskivassa hotellissa eläintarhan lähellä. Mikä taisi olla virhe, sillä lähistöllä ei sitten hirveästi ollut mitään jännää. Olisi kannattanut majoittua johonkin keskustan koillispuolelle, kävimme siellä hieman baareilemassa ja tunnelma oli paljon enemmän meille sopiva. Löysimme suosituksia kuunnellen pari todella häröä mutta siistiä baaria, toinen kunnon kellaribaari ja toinen goottipaikka. Ehkä Berliinin yöelämä on se, missä kaupunki on hyvä.


Pian alkoi sataa oikein kaatamalla.
 Eräs must see-kohteista oli tietysti holokaustimuistomerkki. Olihan se sinällänsä vaikuttava ja iso, mutta jotenkin kivipaasien merkitys jäi ehkä ymmärtämättä. Taidan olla sen verran moukka, etten vain tajua hienoa taidetta ja symboliikkaa. Mene ja tiedä.


Eräs saksalaisen ruokakulttuurin helmi on todellakin döner. Pohjustetaan, että en koskaan syö Suomessa kebabia. Tuo rasvassa uiva "liha" vaan ällöttää. Saksalainen ei ole tätä löllöä nähnytkään, vaan se on kunnon lihaa. Alakuvassa näkee, miten tuoreessa leivässä on lihan lisäksi älytön määrä kasviksia ja kunnon kastikkeita, hintaa tällä oli kai joku reilu 3e. Täytti mahan ja kuola valuu vieläkin. En söisi mitään muuta jos asuisin Saksassa. Paitsi makkaraa.


Toki kävimme myös muurilla, mikä sekin oli vähän että nojoo. Piti nähdä, mutta ei nyt sen suurempia väristyksiä aiheuttanut. Harmitti myös, että sen ympäri oli vedetty aidat. Aita muurin ympärillä. Että kuvaamisesta ei tahtonut tulla mitään ja muutenkin näkymät kärsivät.




Lähdenkö uudestaan Berliiniin? Tuskin. Lähdenkö Saksaan? Ehdottomasti ja monta kertaa. Bremen kiinnostaisi kohteena, olen kuullut siitä hyvää. Kuulema kompakti kaupunki, missä on kaikki Saksan hyvä pienellä pinta-alalla. Berliini oli minulle vähän kuin Pariisi, jotenkin aika jees mutta toisaalta ei vastannut odotuksiin. Kumpaakin kohtaan tosin odotukset olivat todella korkealla.

Ainiin! Paras, oikeasti paras paikka Berliinissä meinasi jäädä mainitsematta. Berlin Dungeon. Jos olet yhtään kauhun suuntaan kallellaan, niin mene. Itse bongasimme paikan jostain ravintolan mainostelineestä, josta sai kupongilla lipuista alennusta. Kyseessä on niin "luola", jossa horror-henkisesti kerrotaan kamalista tapahtumista Berliinin historiassa. Näyttelijät kuljettavat ryhmiä läpi eri huoneiden, joissa tapahtumapaikat on tehty todella karmiviksi. Oli oikeasti vastinetta rahalle, ei tosin ihan tarpeeksi pelottava näin aika paatuneeseen makuun. Kuvata ei saanut, joten eipä ole kuvamateriaalia tarjota. Suosittelen käymään, englanninkieliset ryhmät olivat muistaakseni pari kertaa päivässä.

torstai 29. syyskuuta 2016

Berliinin eläintarha

Viime kuussa suuntasin kaverini kanssa Berliiniin, kummallakin jo vuosia päässä pyörineeseen kohteeseen. En ole jotenkin saanut aikaiseksi kirjoittaa kokemuksiani tänne asti, mutta alan purkamaan niitä eläintarhasta alkaen. Onhan tuolla jo niskaan koputtelemassa seuraavat reissut, jotka odottavat palstatilaansa :)

Hotellimme Berliinissä sijaitsi melko lähellä eläintarhaa, joten alusta asti oli selvää, että eläinrakkaina ihmisinä suuntaisimme sinne. Pääportti on ison tien varressa, jonne vie useampi bussilinja keskustasta ja muualta. Portti on todella näyttävä ja henkii itämaisuutta, ja eksotiikkaa eläintarjontakin sitten oli. Liput olivat opiskelijalta kympin ja aikuiselta 14,5e, eli todella kohtuulliset.



Sisäänkäynnin yhteydessä on matkamuistomyymälä, jossa tutkimme hyvän tovin ennen alueelle astumista. Ostin itselleni hainhammasfossiilista tehdyn riipuksen, hinta oli edullinen. Muutenkin tarjonta siellä oli yllättävän runsasta, ja etenkin kakaroille ihan loistavaa.

Eläimiä oli tosiaan hirveästi. Olin luullut, että pari tuntia riittää, mutta ehei. Alue oli tosi kivasti suunniteltu niin, että ei tarvinnut kävellä hirvittävän pitkiä matkoja aina eläimeltä toiselle. Muutenkin puistomaisuus toi viihtyisyyttä ja luonnonmukaisuutta.


Alueen läpi kulkee silta.
Eläimissä painotus oli siis lämpöisten vyöhykkeiden eläimissä, eli esimerkiksi tiikeriä, norsua ja kirahvia oli tarjolla.


Kirahvinaaraalla taisi olla kiima, sen verran herkkiä hetkiä se joutui viettämään uroksen kanssa.


Apinoita ihastelimme ajallisesti eniten, ne nyt vaan ovat niin erikoisia otuksia. Melkein kuin ihmisiä, muttei sittenkään. Etenkin kuvassa näkyvä pieni poikanen oli niin herttainen, se otti koko ajan mallia emostaan ja teki juuri kuten se. Myös tutumpia otuksia kuten ihan perinteisiä kotieläimiä oli näytillä.

Lintuhäkkiin pääsi itsekin sisälle ja ihan kosketusetäisyydelle näistä veikoista.

Alpakka!! Henkkoht suosikkini.


Tätä lehmää jututimme. Se oli päättänyt lähteä uinnille, ja myöhemmin meni vielä syvemmälle niin, että vain turpa jäi pinnalle. Tosi ihana otus näin vanhalle maatilan kasvatille!
Kaikista ihanin juttu oli paijaustarha, minne sai mennä rapsuttelemaan kotieläimiä. Muutuimme äkkiä ihan lapsiksi.

Sama awkward ilme.

Vuohet menivät rapsutuspuolella vapaasti, ja niille sai ostaa pikkurahalla automaatista namia.


Alueella oli tosi idyllinen kahvila/ravintola, joka sijaitsi lammen rannassa ja terassi osin sen päällä. Varmasti aivan ihana paikka nauttia huurteiset helteellä.


Kokonaisuutenaan eläintarha oli tosi positiivinen yllätys. Suosittelen ehdottomasti Berliininmatkaajille, jos aikaa on yhtään enemmän kuin pari päivää. Etenkin lapsille ihan must paikka. Kiinnitän itse paljon huomiota siihen, näyttävätkö eläimet voivan hyvin ja saavatko ne olla lajilleen ominaisesti. Ainakin oman käsitykseni mukaan Berliinin eläintarhassa kaikki oli hyvin, ja eläimet näyttivät normaalin tyytyväisiltä oloonsa.