sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kanaria for dummies

Olen tähän mennessä ehtinyt tekemään noin seitsemän lomamatkaa Kanarialle. Aivan ensimmäinen rantalomani ikinä suuntautui Lanzarotelle kun olin yhdeksän ikävuoden kieppeillä, ja viimeisin reissuni tapahtui muutamia viikkoja sitten. Kanarialla kaikkiaan neljä saarta on tullut minulle tutuiksi, osa tosiaan useamman reissun merkeissä. En ole kuitenkaan ollut kahta kertaa samassa kohteessa, vaan jokaisella reissulla lomanviettopaikka on ollut eri. Lisäksi lähes jokainen reissu on sisältänyt matkustelua saarella vähän laajemminkin. Postaus sisältää kuvia Puerto Ricosta ja Teneriffalta.



Näistä syistä luulen, että tiedän jo jotain Kanariansaarista. Monelle perusmatkailijallehan esimerkiksi kunkin maan yksi lomapaikka tai pääkaupunki riittää kertomaan olennaisen kyseisestä maasta. Viikonloppu Pietarissa ja Venäjä on ihan paska -asenne tämän seurauksena. Tämä on aivan hirveä näkökulma. Itse en esimerkiksi oleta tietäväni Ranskasta juuri mitään käytyäni lyhyellä reissulla Pariisissa ja Versaillesissa. Luulen tietäväni Saksasta hieman enemmän Berliinin, Hannoverin ja Bremenin kokemusteni kautta. Koen, että Islanti on minulla aika hyvin hyppysissä kahden reissun ja lukuisien vierailtujen paikkojen ansiosta. Pelkkä yksi turistikohde saati pääkaupunki eivät kerro kuin murto-osan siitä, millainen kukin maa todellisuudessa on edes sen keskiverrolle asukille. En nyt kuitenkaan ole mikään nipottava puristi, joka etsii pelkkää autenttisuutta ja nyrpistelee nenäänsä kaikille turistikokemuksille - yövynhän ihan kiltisti usein juuri niissä turistimaisissa paikoissa, ja parhaimmillaan osallistun jopa ohjatuille retkille. Harvoin, mutta kuitenkin. Lisäksi pelkkänä paikassa vierailevana tyyppinä on siellä kuitenki ulkopuolisena, jolle on mahdotonta päästä sisälle paikkojen vivahteisiin muuten, kuin siellä oikeasti arkeaan viettävänä.


Päästäkseni itse asiaan, olen tähän postaukseen koonnut omia kokemuksiani siitä, millaista Kanarialla on matkailla. Mitä siellä kannattaa tehdä, mihin mennä, mitä syödä, mitä ostaa ja niin edelleen. Kaikilla lienee omia ennakkoluuloja Kanariasta. Voin siellä käymättömille kertoa, että ne sekä pitävät täysin paikkansa, että ovat ihan tuulesta temmattuja. Matka Kanarialle voi sisältää sandaaleja sukkien kanssa, suomibaareja karaokella, Tauskin keikkoja, turistiravintoloiden tusinaruokaa ja palanutta ihoa. Mutta se voi olla paljon muutakin: upeaa luontoa, mielettömiä ruokaelämyksiä, yhtä vaikuttavia maisemia kuin kaukomaissa ja mielenkiintoisia paikallisia elämäntapoja. Kaikki on kiinni siitä, mitä sieltä itse lähtee etsimään. Ja etenkin, mitä on valmis ottamaan vastaan.


Kaikista suurin vinkkini Kanarialle haikaileville on, että mene sinne. Kanarialle on äärettömän helppo lähteä, valmismatkat ovat edullisia kunhan hintoja hieman vertailee, ja saaret ovat todella helppoja matkailijoille. Monessa paikassa pärjää ihan pelkällä suomella, mutta myös rallienglantia ymmärretään yleisesti. Toki aina on ihan järkevää opetella espanjasta vaikkapa perusfraasit hola, gracias, buenos dias sun muut. Nämä lähinnä siksi, että monessa paikassa vaikkapa tarjoilijat vastaavat sinulle omalla kielellään, kun itse puhut heille englantia. Etpähän sitten jää miettimään, että toivotettiinko sinulle hyvää päivää vai käskettiin painua matkoihisi. Kanarialla on kokemusteni mukaan palvelualtista asiakaspalvelukuntaa. Saaret eivät myöskään tuo mitään kovin suuria kulttuurieroja suomalaiselle, vaan kaikki hoituu länsimaiseen tapaan melko sujuvasti. Lomakohteet ovat lisäksi siistejä, ja niissä on kaikki tarvittavat palvelut yleensä rantakadun varrella.

Minne menetkin Kanarialle, niin pakkaa mukaan myös lämmintä vaatetta viileitä iltoja varten. Aurinko laskee nopeasti, ja nahkatakki on erittäin hyvä valinta kylmimpinä öinä. Jokaisesta lomakohteesta saa edullisia rantapyyhkeitä, joten niiden kotiin jättäminen ei ole katastrofi. Pyyhe on myös ihan kiva tuliainen, vaikkeivat ne mitään Finlaysonin laaturättejä olekaan. Jätän aina itse paljon tilaa tuliaisille ja omille ostoksilleni, sillä Kanarialta tulee kuitenkin aina ostettua jotain - omalla kohdallani useimmiten jotain vaatetta ja ruokatarvikkeita.


Kun sitten olet päättänyt lähteä Kanarialle, on sopivan lomakohteen valinta makuasia. Itse saarten väliset erot liittyvät lähinnä maisemiin: Fuerteventuralla on kuivinta, kun taas Teneriffalla pääsee jopa sademetsiin. Mikäli haluaa enemmänkin lomailla tai nähdä erilaisia maisemia, niin tukikohtaa ei tarvitse valita mahdollisimman kattavien palveluiden perusteella: joka paikassa on kuitenkin ihan riittävästi esimerkiksi ruokapaikkoja ja tuliaiskrääsäkojuja. Jokaisella saarella on myös isoja ostoskeskuksia, joihin pääsee pienemmistäkin paikoista helposti. Itse kannatan pieniä kohteita niiden rauhallisuuden vuoksi, en halua lomalla olla hirveissä tungoksissa. Toisaalta jos mielesi tekee bilettää ja tosiaan saada sitä palvelua suomeksi, niin mene ihmeessä niihin isoihin paikkoihin. Joka tapauksessa kannatan erittäin lämpimästi, että jokainen Kanarialle lähtevä näkisi muutakin kuin sen oman kohteensa. Kaikkialta pääsee lukuisille järjestetyille bussimatkoille pitkin saaria eri teemojen siivittämänä. Esimerkiksi Fuerteventuralla mahdollisuuksia oli mm. shoppailureissuun Lanzaroten puolelle, vierailu vuohitilalle tai aaloeviljelmille, päiväretkiä toisiin kaupunkeihin ja muita mitä mielikuvituksekkaampia vaihtoehtoja. Kanariasta ei tiedä mitään, ellei käy turistialueen ulkopuolella näkemässä luontoa ja pieniä, paikallisia kyliä.


Koska en itse ole mikään seuramatkahenkinen ihminen, niin suosin Kanarialla auton vuokraamista. Halvimmillaan auto lähtee vuorokaudeksi parilla kympillä, ja pidemmälle ajalle saa vielä edullisemman hinnan. Vuokra-autolla saa mennä omaa tahtiaan ihan minne haluaa, ja autoilu saarilla on erittäin helppoa. Kannattaa aina selvittää etukäteen mielenkiintoisia paikkoja, sillä paikan päällä ei välttämättä mainosteta ihan kaikkia juuri sinua kiinnostavia paikkoja. Toisaalta tien päällä voi löytää jotain, mistä ei edes tiennyt etukäteen. Itselleni autoilu on jokaisessa kohteessa ollut niitä kaikista parhaita kokemuksia, sillä silloin näkee kaikista eniten.

Kukapa ei lähtisi reissuun vetämään älyttömiä määriä hyvää ruokaa ja juomaa? Kanaria on ruokakohteena helppo monenlaisille ihmisille, sillä siellä on ihan niiden turvallisten pitsojen ja burgereiden vastapainoksi edustettuna monia etnisiä keittiöitä, kuten toki myös perinteisiä kanarialaisia ruokia. Itse en ole vielä ihan niin pitkällä, että olisin uskaltautunut maistamaan esimerkiksi vuohenlihaa. Vanhan neuvon mukaan kannattaa mennä syömään siihen ravintolaan, missä istuu paljon muitakin ihmisiä. Yleensä erittäin pätevä neuvo. Ruuista suosittelen esimerkiksi paellaa, vuohenjuustoisia ruokia, espanjalaista perunamunakasta sekä kanarianperunoita mojo-kastikkeella. Merenelävistä pitäville Kanaria on aarreaitta, sillä jokaisen lomakohteen rannikkosijainti mahdollistaa erittäin tuoreiden kalojen, rapujen ja simpukoiden tarjoilun. Myös tapaskulttuurin olemassaolo kannattaa muistaa pikkunälän yllättäessä. Harmiksemme juuri Fuerteventuran Caleta de Fusten tapaskulttuuri tuntui aika olemattomalta, joten emme viimeisimmällä reissullamme päässeet siitä nauttimaan. Ruuan yhteyteen kannattaa tilata esimerkiksi kannu sangriaa, joka on useimmiten edullista. Muista jättää hieman tippiä!


Juomapuolella kotiinviemisiksi erittäin hyvä vaihtoehto on paikallinen hunajarommi, joka on sekä suomalaiselle todella halpaa että hyvää! Myös viini on tietysti Espanjassa järkevä ostos. Ruokatuliaisia varten kannattaa mennä isompiin ruokakauppoihin, ja ainakin HiperDino-supermarketti tuntuu löytyvän melkein joka kylästä. Myös mausteinen mojo-kastike on kiva vieminen kotimaistenkin perunoiden kaveriksi. Kanarian karkkivalikoimat ovat ulkomaisia tuontituotteita lukuunottamatta melko olemattomat, joten karkkia en ehkä toisi kuin lähinnä lapsille. Muita hyviä Kanarian tuliaisia ovat aloe vera -tuotteet kuten saippuat ja rasvat. Kannattaa tutkia nimenomaan isojen markettien valikoimaa halpojen tuotteiden toivossa, sillä ovathan kivat ruokatuliaiset aina parempia kuin Kiinassa tehty tusinarihkama rantakojuista. Vaatteet ovat paikoin halvempia kuin Suomessa, ja Espanjassa kun ollaan, niin Zara on aina looginen vaihtoehto niiden katseluun. Suosittelen katselemaan sillä silmällä etenkin kenkiä, joissa valikoimat ovat paikoin paljon Suomea laajemmat ja nätimmät, ja hinnat ehkä puolen siitä mihin meidät on totutettu. Myös kosmetiikkaa saa paikoin erittäin edullisesti.

Ehkä kaikista tärkein kanarianvinkkini liittyy kuitenkin asenteeseen: lähde matkalle avoimin mielin. Joka kerta Kanarialle lähtiessäni sorrun itse kuvittelemaan, että taas on tulossa perustylsä reissu. Omalla vaivannäöllä lomastaan saa kuitenkin muokattua juuri omannäköisensä. Olipa suunnitelmissasi sitten perheloma vesipuistoissa ja eläinpuistoissa vierailuineen ja leikkipuistoineen, patikkareissu, treeniloma, tyttöporukan shoppailuviikko tai kulinaristinen elämysloma, niin Kanarialla näihin kaikkiin on loistavat mahdollisuudet. Saaret eivät ole pelkkää pintaa, vaan niistä saa kyllä jokainen irti ihan sitä mitä haluaa. Mikäs sen parempaa, suotuisan ilmaston ja suhteellisen lyhyen lentomatkan puitteissa.


lauantai 3. helmikuuta 2018

Ajuyn merirosvoluolat Fuerteventurassa

Eräs netistä löytämistämme Fuerteventuran must see -paikoista oli ehdottomasti merirosvoluolat. Saarella onkin historiaa merirosvojen hyökkäyksistä ja heidän valtansa alla olosta. Eräs luolien läheinen kyläkin oli kuulema aikanaan perustettu laaksoon hieman kauemmas merestä estämään merirosvojen hyökkäykset. Kuinka ollakaan, kylä oli poltettu merirosvojen toimesta nurin joka tapauksessa. Ihmettelin kovasti, että miksei saaren merirosvohistoriaa tuotu esille saarella missään muuten kuin turistirihkaman kautta. Ainakin itselleni juuri tuo teema kyllä saisi lähtemään erilaisille nähtävyyspaikoille.


Ajuy on pikkuruinen kylä saaren länsirannikolla, ja sinne menee kiemurteleva mutta hyväkuntoinen tie. Kylässä näytti olevan ainakin jokunen ruokapaikka ja kahvila, ja laavahiekkaisella mustalla rannalla oli porukkaa viileästä kelistä huolimatta. Rannan lempinimi on kuulema Playa de los Muertos, eli kuolleiden ranta. Oli meinaan tosi upea ranta ja etenkin sitä ympäröivät kalliot vyöryvine aaltoineen! En ole varmaan koskaan ennen ollut paikassa, joka tuntui olevan niin maailman reunalla: lisäksi oli älyttömän siistiä tietää, että juuri täällä ne merirosvot joskus mellastivat. Olen ollut kakarasta asti oudolla tavalla kiinnostunut merirosvoista, ja nyt pääsin ensimmäistä kertaa oikeaan merirosvolokaatioon. Ja vielä näin hienoon!


Itse luolat sijaitsevat rannan maalta katsottuna oikealta puolelta alkavan polun takana, eikä sinne kannata ihan huonojalkaisen yrittää. Matkalla näkee hienoja ikivanhoja kivimuodostelmia, joiden historiaa en jaksanut selvitellä kovin pitkälle. Meille riitti, että ne näyttivät erikoisilta :D Polun varrelle piti pysähtyä useampaan kertaan ihastelemaan upeita maisemia.


Itse luola oli paljon isompi kuin odotin! Tai siis oikeastaan luolat, sillä polun päässä oli kaksi luolaa, jotka yhdistyivät toisiinsa. Luolien suulla oli kivikkoista rantaa, joihin aallot iskivät kauhealla voimalla. Näky oli joka suunnasta vaikuttava. Menimme tietysti mahdollisimman syvälle luolan perälle, jossa ihmisten tyhmyys sitten vihdoin tiivistyi: joku oli käynyt siellä juuri kyykkypissalla...



Joka tapauksessa tämä oli luonnonnähtävyyksistä varmaan Fuerteventuran hienoimmasta päästä. Oli erittäin hyvä valinta ajella Ajuyyn, ja kävisin siellä kyllä "tarvittaessa" uudestaan.

Oasis Park Fuerteventura - keidas aavikolla

Eläintarha oli Fuerteventurassa se kohde, mihin poikaystäväni halusi ehdottomasti päästä käymään. Hän ei ole kuulema ollut eläintarhassa sitten lapsuuden, ja tykkää kumminkin tiirailla eläimiä. Pakko kai se oli lähteä, vaikka sisäänpääsyn huikea 33e hintalappu kauhistutti - Berliinin eläintarhaan pääsee alle puolella tästä hinnasta, puhumattakaan Tallinnan vastaavasta! Eläintarha kuulosti kuitenkin monipuoliselta, jonka lisäksi sinne kulkee Fuerteventuran turistikohteista ilmainen bussi aina aamuisin (paluu illalla omaan makuumme vähän turhan myöhään). Toisaalta olimme saaneet mummoltani ja papaltani joululahjarahaa, jonka olimme korvamerkanneet yhteiseen tekemiseen. Käytimme rahat eläintarhareissuun ruokineen ja juomineen.


Bussikuljetus meni sujuvasti, ja se lähti viereiseltä hotelliltamme. Tosin hieman myöhässä. Eläintarhaan saapuessamme ihmettelin, että miten se voi olla niin keskellä kaikkea. Vieressä kulki suhteellisen iso tie jne. Autojen ääni kuuluikin paikka paikoin eläintarhaa kiertäessämme, mikä kyllä häiritsi trooppisen viidakon kokemusta. Eläintarha oli kyllä itsessään rakennettu tosi upeaksi! Tuntui oikeasti välillä siltä, kuin olisi ollut jossain kauempana etelässä. Runsas ja hoidettu kasvillisuus loivat sopivasti varjoa ja tekivät alueesta viihtyisän. Alueen ulkopuolelta olisi saanut vuokrattua lapsille vetokärryjä, lisäksi sieltä sai ostaa eläimille syötettäväksi tarkoitettua heinää pusseissa muistaakseni 1,5e hintaan. Eläintarhassa olikin runsaasti eläimiä, joille heinää pystyi syöttämään: kotieläinpuolella lehmä, lampaita, vuohia, hevosia, poneja, ja villieläimistä ainakin kirahvi, norsu ja kameli. Juuri kirahvit taisivat olla meidän lemppareita, ja oli uskomatonta päästä niitä niin lähelle! Joku uskaltautui jopa silittelemään niitä. Myös norsut tulivat lähelle, ja tunkivat kärsäänsä kohti turisteja herkkujen toivossa.


Alueella oli useampi ravintola ja kahvila, joiden hintataso oli ihan kohtuullinen (esim olut taisi olla kolme euroa, ja jätskiannokset neljän ja viiden euron luokkaa). Pitkin puistoa oli runsaasti istumapaikkoja, ja myös vessoja oli riittävästi.


Pääsylipun hintaan kuului neljä esitystä, joista kaksi eli papukaijat ja petolinnut missasimme. Kävimme katsomassa matelijat sekä merileijonat, joista matelijat oli lähinnä liskojen ja käärmeiden esittelyä ja niistä kertomista. Myös opossumi ja haisunäätä pääsivät (tai joutuivat) kiertämään hoitajien sylissä pitkin katsomoa, jotta ne näki läheltä. Tuo opossumi olikin muuten hyvin pidettyjen eläinten osalta ainoa, jonka kohtalo ei tuntunut kivalta: se näytti selkeästi pelokkaalta, ja painautui hoitajan syliin. Esityksen jälkeen se pistettiin ihmisten töllisteltäväksi oman laatikkonsa päälle, josta se pyrki koko ajan pois.


Muuten ihastelin kyllä eläinten oloja, ja ainakin oman tietämykseni perusteella näytti siltä, että kukin pääsi varmasti lajityypilliseen ympäristöön. Etenkin oliko se mangustien tarha ihastutti, se oli kuin suoraan Leijonakuninkaasta:


Merileijonashow oli sitä samaa mitä muissakin lomakohteiden eläinpuistoissa, eli hassunhauskoja elukoita tekemässä erilaisia temppuja. Päällimmäisenä tunteena oli lähinnä kateus kouluttajien työstä, kun he pääsevät uimaan ja leikkimään merileijonien kanssa. Uintimahdollisuutta tarjottiin kyllä kävijöillekin, mutta hinta oli turhan huisi.


Eläintarhan alueella oli myös kaktuspuisto, jossa kiemurteli polkuja pitkin poikin kasvien välissä. Puisto oli ihan vaikuttava, mutta itse en ole niin kiinnostunut mehikasveista, että olisimme kierrelleet siellä pidempään. Lisäksi koin, että ihan eläintarhan puoli oli jo sen verran täynnä erilaisia kasveja, että niistä sai kyllä kyllikseen jo siellä.



Kokonaisuutenaan eläintarhassa oli kyllä kiva käydä, ja sääkin suosi tuona päivänä erityisen hyvin. Sinänsä huono päivä lähteä eläintarhaan, kun meillä noita lämpöisiä päiviä ei muuten niin montaa osunut kohdalle. Matkamuistoja kaipaaville portilla sijaitseva iso krääsämyymälä oli sekin kattava, ja ainakin itse olisin kakarana ollut ongelmissa valitessani sitä söpöintä pehmolelua sieltä valtavien valikoimien keskeltä. Puistossa oli ajoittain tosi hulppeat maisemat merelle ja kaukaiseen maisemaan. Lisäksi jo bussimatka itsessään oli kokemisen arvoinen, etenkin jos ei aio muuten liikkua omalta turistialueeltaan kauemmas. Siinä näki jo periaatteessa kaikkea sitä, mitä Fuerteventuralla on: erämaata, puskia, palmuja ja paikallisasutusta.




Eläintarha oli käymistäni taatusti viihtyisin, eivätkä välimatkat olleet valtavia. Tämä mahdollisti sen, että siellä jaksoi kierrellä katsomassa parhaat eläimet useampaankin kertaan, eikä toisaalta turhan pitkiä kävelymatkoja ilman eläinten näkemistä päässyt syntymään. Erityisen sympaattinen oli myös portilta turistijoukkojen mukaan lähtenyt lemmikkikissa, joka kulki meidän mukanamme kuin oppaana pitkän matkaa. llvekset meinasivat repiä pelihousunsa, kun kissa käveli viilipyttymäisen kylmähermoisesti niiden häkin ohi :D

perjantai 2. helmikuuta 2018

Fuerteventuran Caleta de Fustella

Hankimme tälle talvelle minun ja poikaystäväni ensimmäisen yhteisen aurinkoloman. Itseasiassa reissu oli siipalleni jopa ensimmäinen matka lämpimään ikinä, ja ensimmäinen reilun viikon vapaa töistä vuosiin. Halusimme lähteä näiden speksien valossa helppoon paikkaan, jossa voisimme keskittyä itse lomailuun. Päädyimme sille Kanariansaarelle, jossa en ole aikaisemmin käynyt, eli Fuerteventuraan. Kohteeksi valitsin Caleta de Fusten, joka vaikutti hyvin pieneltä paikalta. Emme halunneet mitään biletysmestaa tai miljoonittain palveluita. Paikka osoittautui livenä paljon monipuolisemmaksi kuin kuvittelin nettiselailun valossa.

Jo lentokoneessa sanoin ääneen maan viimein näkyessä, että tämähän on ihan kuin trooppinen Islanti! Maisema oli erittäin kuivaa ja kivistä aavikkoa, palmuja näkyi siellä täällä. Saari on ihan erinäköinen kuin muut kohteet, joissa olen Kanarialla matkaillut. Erittäin positiivista siis, koska kuvittelin nähneeni Kanarialla jo ihan tarpeeksi. En koskaan sano ei koskaan, mutta vaikka en välttämättä ole ihan heti lähdössä kyseiselle saarirykelmälle takaisin, niin kyllä siellä varmasti koluttavaa riittäisi vielä meikällekin. Onhan La Gomera ja La Palma, puhumattakaan El Hierrosta vielä näkemättä kokonaan!

Rannan kivikoissa pyöri oravia. Kävimme kiipeilemässä kivikoilla etsimässä simpukoita ja rapuja, kivaa löytöretkeilyä.
Varasimme matkan Apollomatkojen kautta, mutta emme käyttäneet yhtä ainoaa heidän tarjoamaan palvelua. Hotellin kohdekansion kyllä selasimme, eikä sen sisältö ollut kuin lähinnä heidän järjestämiensä retkien mainostusta. Käytetty lentoyhtiö oli Novair, joka paljastui aivan hyväksi lentoyhtiöksi. Matkustamohenkilökunta oli ruotsalaista, mutta palveli toki englanniksi. Ruoka oli keskivertoa lentokoneruokaa parempaa, ja se oli lisämaksullista. Ruokaan ei vaan kuulunut sitä normaalia vesitötskää, mistä miinusta - kaikki eivät olleet ottaneet kentältä vesipulloa tai tajunneet ottaa juomatarjoilusta juotavaa.

Kentältä matkustimme hotellille taksilla, joka maksoi reilun kympin. Hotellimme nimi oli Villa Florida, joka oli huoneistomallinen hotelli. Hotellin isoin megaplussa oli sen sijainti, joka oli erikoisen hyvä! Ihan keskellä palveluita, mutta sijainti oli kuitenkin hiljainen. Kannattaa huomioida, että Caleta de Fuste sijaitsee lähellä lentokenttää, joten sinne kuuluvat nousevien ja laskevien koneiden äänet. Meitä se ei haitannut. Hotellin lisäplussa oli se, että siellä ei juuri ollut lapsia. Huoneessa odotti tervehdyksenä viinipullo, vettä sekä tummaa suklaata, joiden lisäksi huoneen varustuksena oli korillinen kahvia, teetä ja sokeria. Koria ei täytetty viikon aikana, mikä oli vähän outoa. Myöskään saippuaa, tiskiainetta tai mitään tiskausvälinettä ei ollut. Huoneen nurkissa oli selkeää likaa ja sohva oli oikeasti maailman epämukavin, eikä sängyssäkään ollut kehuttavaa. Allasalue oli kyllä oikein kiva, mutta siellä porukka varaili pyyhkeillä aurinkotuoleja jo heti auringon noustessa, eikä välttämättä tullut paikalle tunteihin. Ruokaa meidän settiimme ei kuulunut, mutta heti hotellin ulkopuolella oli ravintoloita ja marketteja. Vielä eräs harmittava seikka oli se, että terassillemme ei paistanut missään vaiheessa päivää aurinko. Tuo hyvä sijainti ja avulias henkilökunta paikkasivat siltä näitä puutteita niin, että olimme ihan tyytyväisiä.







Caleta de Fusten ravintolavalikoima oli vähintään riittävä, ja hintataso oikein kiva eli ruuan sai alle kympillä. Söimme melkein joka päivä hyvää ruokaa, ja etenkin "ostoskadun" rannanpuoleisessa päässä olevan ravintolan päivän annokset kahdelle ja kannu sangriaa 29 eurolla oli erinomainen. Söimme siellä kahdesti, paellaa ja mixed grill -annoksen erilaisia lihoja, ja molemmilla kerroilla olimme tosi tyytyväisiä. Myös hotellimme läheinen 8,9e kiinalainen erittäin laaja buffet ihastutti niin, että söimme siellä kahdesti. Suosittelen lämmöllä myös eri ravintoloiden brittiaamupaloja, jotka saimme alle kolmella eurolla per naama. Oluen sai halvimmillaan noin 1,5 eurolla ja sangria oli halpaa kaikkialla. Sisäänheittäjäkulttuuri loisti poissaolollaan, mistä nautimme suuresti. Kylässä sijaitsi muutama isompi Hiperdino eli kunnon ruokakauppa, joiden paistopisteitä kannattaa lomalla ehdottomasti hyödyntää. Ruoka pyörii about Suomen hinnoissa, mutta alkoholituotteet ovat tietysti sikahalpoja. Ostimme kotiin tuomisiksi erinomaisen hyvää hunajarommia sekä euron viinitölkkejä juotaviksi glögin kera tässä talven mittaan. Saarella ollessamme minä join alkoholijuomista lähinnä sangriaa, ja poikaystäväni sitä sekä olutta.




Fustella pyöri pääsääntöisesti brittituristeja, mutta ei ainakaan meitä haittaavissa määrissä. Tämä näkyikin lähinnä tosiaan brittiaamupalojen sekä "brittibaarien" määrässä. Meille sattui kelien kanssa siitä kehno tuuri, että valtaosan reissustamme oli melko viileä keli. En siis testannut edes hotellimme allasta, ja meressäkin kävin vain kerran. Harmitti, sillä ranta oli aivan ihana ja siellä mahtui olemaan väljästi. Keksimme kuitenkin tekemistä sekä kylän sisällä että teimme retkiä kauemmas. Rannan läheisyydessä oli kaksi minigolfpaikkaa, ja kävimmekin hieman mittelemässä taitojamme. Kylän toisella puolella sijaitsi aika pieni ostoskeskus Atlantico, jonne teimme yhden reissun. Siellä tarjonta oli kuitenkin aika vähäistä, ruokapaikkoja olisi ollut paljon. Ostoskeskukseen ja takaisin pääsee kaupunkijunalla, joka kulkee puolen tunnin välein ja lippu on kaksi euroa per henkilö.

Yhtenä päivänä vuokrasimme auton, ja halvimmillaan pikkuauton saa päiväksi noin kolmellakympillä. Kävimme Corralejossa, jossa kiertelimme hieman ja söimme sitten. Ei ollut oikein paikka meidän makuumme, liian iso. Palveluita olisi kyllä ollut hurjasti, mutta niin oli ihmisiäkin. Bilettäjille ja shoppailijoille hyvä mesta. Poikkesimme myös Puerto del Rosariossa ison ostoskeskuksen takia, ja se olikin shoppailuun varmaan saaren paras paikka. Poikaystäväni löysi itselleen kahdet kengät, itse en ostanut koko reissulla kuin ruokatuomisia ja Fustelta yhdet kengät. Niin tosiaan, ja puisen rasian halvasta kiinakaupasta! Caleta de Fustella majoittuvien kannattaa kierrellä se iso kiinakauppa läpi, siellä on vaikka millaista kivaa pientä krääsää kodintarvikkeista turistikrääsään ja leluista vaatteisiin.


Kylän satamassa on kaikenlaista pientä aktiviteettia, ja monenlaisille retkille olisi päässyt. Myös merirosvolaivalla voi käydä tutkimassa, tai mennä niemen nokkaan terassille. Lisäksi satamassa on merileijona-allas, jossa pääsisi maksua vastaan lähikontaktiin näiden eläinten kanssa. Itse satuimme paikalle, kun kouluttaja ilmeisesti syötti merileijonia, ja nämä tekivät joitain temppuja samalla. Mikäli siis ei halua lähteä eläintarhaan asti eläimiä toljottamaan (tästä reissusta myöhemmin omassa postauksessaan), niin tuolla pääsee näkemään edes näitä elikoita. Kirkkaassa vedessä lähistöllä ui myös runsaat parvet kaloja, ja jossain kivenkolossa voi kököttää rapu.


Mitähän muuta voisin reissustamme sanoa? Kokonaisuutenaan olimme erittäin tyytyväisiä lomaamme, mikäli säätilaa ei lasketa. Tammikuussa kaikki Euroopan sisäiset kohteet ovat tietysti hankalia, eikä nyt ollut rahkeita lähteä kauemmas. Mutta nyt saimme tosi hyvin lepäiltyä, aktiviteetteja oli ihan riittävästi ja tarjolla olisi ollut enemmänkin jos olisi tarvetta ollut. Esimerkiksi lauttamatka Lanzaroten puolelle olisi voinut olla kiinnostavaa tehdä, tosin olen siellä itse useaan otteeseen ollut niin itselleni se olisi ollut melko turha. Oli muuten hauska seurata aikuisen tyypin ensimmäistä etelänreissua, toinen oli niin fiiliksissään monesta pienestä jutusta. Selkeästi kivaa oli ainakin ulkona syöminen joka päivä, rannalle mukaan ostetut kylmät juomat, terassi merinäköalalla ja yleensäkin (ajoittainen) lämpö talvella. Kyllä tuo totesikin jo matkan loppupuolella, että keväämmällä pitäisi päästä vielä uudelleen reissunpäälle...

Vielä loppukevennyskuva. Miettikää sen lapsen ilmettä, joka odottaa haltioituneena mummon kanariantuliaisia. Ehkä sieltä tulee joku ihana Frozen-tuote Elsan kuvalla? Melkein...:

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Syksyinen reissu Bremeniin

Kuten sanottua, palasin viime viikolla lyhyeltä matkalta Bremeniin. Lyhyestä virsi kaunis: tykkäsin kaupungista. Se oli juuri sellainen kuin kuvittelin saksalaisten kaupunkien omassa pienessä romantisoidussa mielessäni olevan. Juuri sopivassa suhteessa modernia, palveluita, ihania vanhoja rakennuksia, perinteitä ja kansainvälisyyttä. Matkailijalle kaupunki on sopivan pieni muutaman yön matkan ajalle, jotta kaiken ehtii nähdä, mutta ei kuitenkaan ehdi kyllästymään. Kaikkialle pääsee kävellen, ja lentoasema on aivan vieressä.



Ryanairilla tosiaan lentää Tampereelta parhaimmillaan vain parilla kympillä Saksaan, ja suomalaiset tuntuvat todella löytäneen Bremenin tätä kautta. Hieman valituksen sanaa Ryanairista: nykyään automaattinen paikkavalinta koneeseen tuntuu kiusallaan heittävän yhdessä matkailevat ihmiset mahdollisimman kauas toisistaan. Tähän on tietysti selkeä syy, rahastus. Huomasin todella monien istuvan kaukana matkaseurastaan, mikä on tietysti tosi ikävää viihtyvyyden kannalta - eihän lentäminen ole valtaosalle mitään herkkua muutenkaan. Istuimme siskoni kanssa kumpikin mennen tullen keskipaikalla vieraiden keskellä, voi sitä onnea. Emme kuitenkaan periaatteesta suostuneet maksamaan siitä, että olisimme saaneet viereiset paikat. Myös lähtöselvitysjärjestelmä netissä mainosti moneen otteeseen mahdollisuudesta istua vierekkäin. Aion jättää Ryanairilla matkustamisen jatkossa muille, ei ole ensimmäinen törkeä asia tuo kyseiseltä lentoyhtiöltä. Ja valtaosa matkaajistahan vaan kiltteinä lampaina maksaa vierekkäiset paikat itselleen, joka taas edesauttaa sitä, että lentoyhtiö jatkaa satavarmasti kauassijoittelunsa politiikkaa, ja jopa muut lentoyhtiöt voivat alkaa matkia tätä törkeyttä. Miettikää, että rahallanne äänestätte siitä, millainen rahastus on mielestänne sallittua lentoyhtiön puolelta.






Se siitä. Saavuimme Bremeniin illalla, ja matkasimme helposti raitiovaunulla melkein hotellimme eteen. Suosittelen muuten tosi lämmöllä H+ Hotel Bremeniä, jonka sijainti oli paras ikinä! Näin "vanhemmiten" olen alkanut arvostaa elämän pieniä mukavuuksia, ja yksi näistä on keskeinen sijainti hotellia varatessa. Oli tosi helppoa kierrellä pari tuntia kaupungilla ja tulla sitten pikaiselle pötkötystuokiolle hotelliin. Majoituksemme sijaitsi siis lähellä kaikkea, mm. Schnooria ja sitä musikanttipatsasta. Jos jotain huonoa on keksittävä hotellista, niin huoneemme kokolattiamatto oli tahrainen ja ällöttävä, ja siivoojat tulivat koputtelemaan ovelle matkailijan näkökulmasta suhteettoman aikaisin, aamukymmeneltä. Lisäksi aamupala jäi syömättä hotellilla, koska Saksassa 18 euroa on vaan liikaa aamiaisesta.




Söimme ja joimme vähintään kohtuullisesti koko reissun ajan. Erityisesti Kinderillä ja Nutellalla täytetyt letut lämmittivät mieliämme. Mainitsemisen arvoinen on myös kahden aamun aamupalapaikkamme Back-Factory, joka on iso itsepalvelukahvila. Siellä tiskeistä kerätään ne mitä halutaan, ja maksetaan tiskillä. Valikoimaa on valtavasti, ja kaikki on suomalaiselle tosi halvan tuntuista. Tämmöisiä myös Suomeen pliis. Myös ihan hotellimme vieressä sijainnut Schüttinger-panimoravintola ansaitsee erityiskiitoksen: kunnon saksalaista vanhanajan juottolameininkiä, tuntui kuin olisi palannut ajassa taaksepäin yli sata vuotta. Kunnon kokoiset annokset ja taas edullinen hintataso, myös palvelu pelasi tosi hyvin. Täällä söin reissun pakollisen currywurstin ja join hehkuviiniä sekä tummaa olutta.

Schüttingerin sisäpuoli.

Hieman yli neljä euroa maksanut aamupalani: slushie, lämmin pasteija jossa oli jotain kanatahnaa sekä viineri.
Reissun mainitsemisen arvoisia asioita ovat myös Schnoorin vanhankaupungin alue, joka on taas kuin menneisyyteen sijoittuvasta elokuvasta. Reissun ainoat varsinaiset turistilaumat näimme täällä, samoin kuin turistikaupat (nekin lähinnä käsitöitä myyviä, eivätkä krääsäputiikkeja). Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan myös joulukaupassa, mikäli kyseinen juhlapyhä on yhtään lähellä sydäntä.







Kaikkinensa kiva ja sujuva reissu runsaasta vesisateesta ja tuulesta huolimatta. Oli kiva käppäillä pitkin kaupunkia ja jokivartta. Emme intoutuneet hirveästi shoppailemaan kuin Hannoverin Primarkilla, mutta myös euronkaupat saivat muutamia kolikoita tipahtelemaan tiskiin. Kertakäynnille oikein kiva kaupunki, ja menee listallani ehdottomasti Berliinin ohi!